Kaikenkarvaisia harrastuksia

Syksy on kulunut tahdikkaasti ammuvien, haukkuvien ja maukuvien säestyksellä. Vasikoita on syntynyt ja niitä on opetettu juomaan. Nuorimmat vasikat pääsevät useamman kerran viikossa karsinoistaan käytäville jalottelemaan. Silloin vauhtia ja riemua riittää. Isot lehmät ovat toimitukseen tottuneita, eivätkä ole moksiskaan vaikka joku pieni oikaiseen lehmien parren läpi tai hoksaa kesken rallin, että haa - utareista löytyy lämmintä maitoa. Juoksuharrastus  vahvistaa lihaksistoa, niin eläimillä kuin meillä ihmisillä.

Turbon kanssa olen käynyt koirakoulussa viikottain, tai sen mukaan kun olen ehtinyt. Ja voi sitä Turbon onnea kun saa tavata koirakavereita. Vaikka niille on ensin vähän muristava ja näytettävä tuimaa, niin mikään ei ole sen ihanampaa kuin päästä nuuskimaan ja tervehtimään kavereita. Eilen koirat saivat ennen opetusta juosta vapaana. Vauhti oli melkoinen!  Illalla katselin kun Turbo nukkui tuvan lattialla,  näytti siltä että se hymyili unissaan.

Turbosta on tullut mukava lenkkikaveri. Iltajuoksut on tehtävä jälleen otsalamppujen kanssa. Valoisaan aikaan ei ehdi juoksentelemaan muuta kuin pyhäisin.

Peltotyöt alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Sateen pehmittivät peltoja aika pahasti ja joitakin aloja ei päästä käsittelemään niin kuin oli suunniteltu. Mutta odotellaan kevättä. Ja talvea siinä välissä :)

Lehmien syysmuistoja

 Tässä sitä mennään utareet heiluen kohti laidunpeltoa. Herkullinen apilapelto houkutteli liikkeelle. Ei tarvinnut kuin vähän suuntaa näyttää, että lähtekääpä rouvat tuosta tietä pitkin taapertamaan niin jo löytyy hyvä ruoka-apaja.

Ja tässä palaillaan päivän päätteeksi lypsylle. Lehmillä on mukana juomavesisäiliö joka palaa tankattavaksi seuraavaa laidunpäivää varten.

Kiireisen kesän jälkeen kiireinen syksy

Kirjoittaja on pitänyt työloman. Joskus tekstisuoni tyrehtyy. Meillä elämä pyörii lehmien sekä maa- ja metsätaloustöiden ehdoilla viikosta toiseen. Joten tuntuu että niiden lisäksi ei ole ollut uutta kirjoitettavaa. Mutta täällä ollaan :) 

Lehmät siirtyivät laidunkaudesta navetan suojiin. Syynä oli liian sateiset kelit laitumilla. Eläimet kyllä viihtyvät viileässäkin, mutta ongelmana oli peltojen pehmeneminen. Ei ole ammuistakaan mukavaa jos sorkka uppoaa syvälle multaan kun yrittää tarpoa eteenpäin. Ymmärsivät sen eläimet itsekin. Muutama vanha ja viisas ei enään suostunut lähtemään ovesta ulos, vaan palasi omalle paikalleen parteen mussuttamaan säilörehua. 

Isäntä on ajellut rehupaaleja kaukaisemmilta pelloilta navetan nurkalle. Emäntä ja Turbo ovat siirtyneet taimikoiden hoitohommiin navettatöiden välillä. Ja ihanaa, hirvikärpäset ovat kadonneet!!

Kesästä lyhyesti: se vilahti nopeasti. Lomaa pidimme kokonaisen viikon, ruhtinaallisesti. Vietimme loman mökkeillen tekemättä mitään tarpeellista. Pyöräillen, vattuja keräillen ja laiskotellen. Ei jaksettu käydä edes kaupungissa. Jokunen kirja tuli luettua. Oli lämmintä ja aurinko paistoi. Mitäpä sitä muuta lomalta kaipaa.

Nyt epäilen että lehmät alkavat kaipaamaan lypsäjää, kello on jo yli neljän.

Nyt alkoivat heinäpoudat

 

Vielä yksi otos Juhannuksen Kammiovuoren reissulta. Mikä lie luonnon luoma taideotus?

Tänään Juha kävi kaatamassa heinät kuivumaan kuivapaaleja varten. Säätiedotteet lupailivat poutaa ja niihin on paras uskoa ja toivoa että Isä Taivaan on katsonut samat tiedotteet. Joskus on sattunut haaveri jommassa kummassa päässä ja vettä on tullut taivaan täydeltä. Usein on kyllä ollut tilanne että meillä on heinät olleet kuivia ja niitä on kiireellä paalattu, samalla  jyrisevät ukkospilvet ovat kiertäneet meidän ympärillä. Siinä sitä sitten on huokailtu touhun keskellä erilaisia anomuksia ja rukouksia, että "älä nyt vaan laske noita pilviä tämän pellon päälle". Yleensä olemme saaneet heinät hyvälaatuisina katon alle. 

Viime vuonna meidän heinätouhuja oli seurattu kylän uimarannalta. Olivat ihmetelleet sitä kiirettä millä paalit lensivät peräkärryn kyytiin. Syy oli selvinnyt kun viimeiset paalit oli kuorman päällä ja traktori lähti ärhäkästi ajamaan kohti heinätallia, samalla alkoi kova kaatosade ja ukkonen alkoi räiskyä. Pilvi tuli huomaamatta uimareiden takaa ja meidän puuhia seuratessa he eivät sitä havainneet ajoissa. Kesä on täynnä yllätyksiä:)

Mansikat alkavat kypsyä mansikkamaalla. NJAMI!

Reipasta kesää kaikille!

Kammiovuoren jyrkänteellä

Kammiovuorella on kymmenittäin murkkujen pesiä

                                                                                

Linta (siis tuo järkäle taustalla)

Sateet meni menojaan ja rehut on tehty, nyt on mukava hypätä pyörän selkään katsastamaan kesän ihmeitä ja sulattamaan Juhannuksen grilliherkkuja.

Tänään ulkoilimme Kammiovuoren luontopoluilla.  Voi miten oli kaunista. Polut olivat sateen jäljiltä vielä kostean liukkaita. Kammiovuori on hieno luontokohde. Upeat maisemat yli metsien Päijänteelle. Polkujen varrella oli valtavan suuria muurahaispesiä. Jos pysähtyi, murkut kipittivät hetkessä pitkin jalkoja nipistelemään. Laavulla paistoimme makkarat ja kuuntelimme metsän huminaa. Kammiovuorelle kannattaa Sysmässä käydessä suunnistaa ihailemaan pohjois-Sysmän jylhää kauneutta. (Polku on hieman haastava jos on jalka ongelmia)

Kuppi kahvia kiireen keskellä

Kesä on edennyt lentäen. Tai sitten minä olen ´lentänyt´ sinne tänne, työstä toiseen ja takaisin. Helteet tulivat ja menivät. Lehmät olivat ihan läkähtyä, kuten me ihmisetkin. Laitumet lopettivat kasvun, kuten kaikki muukin mitä ei kasteltu. Heinä alkoi korsiintumaan. Rehuntekoon tulivat apuun Juhan serkun perhe. Tuomas-poika nautti mukana olosta traktorin kyydissä: rehun ajosta noukinvaunulla ja heinän niitosta. Rehun teko sekä helteen ilo ja harmi loppui hetkessä, kun mustat pilvet peittivät taivaan salamoiden ja jyristen. Lämpötila putosi parikymmentä astetta. Tänään kuvittelimme  jatkavamme heinän ajoa, mutta tällä minuutilla taivas aukaisi vesihanat ja vettä tulee. Voi ei! Kaadettuna on kolmisen hehtaaria, - ollut lauantaista lähtien. Ne olisi kiireeen vilkkaa saatava siiloon. Ylimääräistä vettä emme halua siiloon ajaa, sillä vesi valuisi siilosta lietesäiliöön ja sieltä se olisi ajettava takaisin pellolle. Tarkoitus on saada rehu niin kuivana että valumista ei synny.

Tämä sadekuuro ei näkynyt  ennusteissa eikä tutkakuvissa. Samalla se taisi tehdä tyhjäksi Juhan  aamupäivällä tekemät kasvinsuojeluruiskutukset. Maanviljelys on tällaista, tempoilua luonnonvoimien kanssa. Helpompaa olisi istua töissä neljän seinän sisällä ja katto pään päällä naputtelemassa tällaista konetta, mutta sillä konstilla ei ruoka tule kaupan hyllylle.

Onni ja Oiva kävivät eilen meitä piristämässä. Heistä on iso ilo ja apu mummun ja papan jaksamiseen:) Onni oli Juha-papan kaverina traktorissa ajamassa yhden pellon pyöröpaalit pinoon pellonlaitaan. Sitten leikittiin ja höpötettiin hassuja. Oiva alkaa olla puolivuotias ja seuraa innokkaasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Vallankin Turbon touhut ovat hauskoja ja niille hän nauraa räkättää iloisesti.

Tuuli yltyy! Hyvä, ehkä äsken satanut vesi sittenkin kuivuu. Toivottavasti aurinko tulee uudelleen esiin pilvien takaa. Nyt on aika tehdä ruoka ja laittaa kahvi tippumaan.

Nuuh nuuh!

Tuoksuu grillattu pihvi. Njam!

Kesälaitumet kutsuivat

 Tässä sitä mennään.! IHANAA!! Vain aidat rajana avaraan maailmaan. Mutta mitä niistä.  Tanner tömisi ja kuiva multa pöllysi, kun hiehot kirmasivat laitumilleen 21.05. 2011. Aina ei edes neljä jalkaa riittänyt, vaan muutamilla tuli komea mahalasku turpa edellä.

 Miten hyvältä tuoksuikaan kevättuuli. Sitä piti nuuhkia sieraimet pyöreinä. Melko pian porukka rauhoittui maistelemaan tuoretta heinää ja voikukkia.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, oli lehmien vuoro päästä laitumelle. Jaoimme lehmät kahteen erään, ensin puolet ja sitten toinen puoli. Siten homma pysyi paremmin hallinnassa ja sisälle tulo sujui ongelmitta. Melkein ainakin. Sunnuntaina oli myös vaara että veden tulo loppuu. Roudan sulaminen oli vaurioittanut runkoputkea ja korjausaikataulusta ei ollut varmuutta.  Olivat onneksi saaneet jonkun varaventtiilin tms. toimimaan, joten vettä tuli. Karjan kanssa olisi hirmuista jos juomavesi loppuisi. Meillä oli kyllä varasuunnitelma valmiina jos vesi olisi loppunut. Se olisi ollut se että lehmät olisivat viettäneet myös yön ulkona, käyneet vain lypsyllä. Pesuvedet olisi tilapäisesti otettu järvestä.

Tänään tein lehmille neljä uutta laidunlohkoa.  Niillä selvitäänkin noin kymmenen päivää. Jos vettä sataa ja on lämmintä, niin heinä kasvaa hyvin ja  voimme aloittaa ensimmäisen lohkon uudelleen syöttämisen kierron jälkeen. Seuraavaksi on vuorossa hiehojen perinnebiotoopien aitojen korjaustyöt. Tavoite on että loppuviikosta nuoriso pääsisi rantalaitumille. Naapurin mökkiläiset ovat niitä keväisin kovasti odottaneet, varmaan nytkin.

Karvakuonojen elämä

Minni-kissa on tuo päivittäin Turbolle myyräpaistin. Turbo tykkäisi kyllä myyrästä enemmän jos se vielä juoksisi, mutta tällä kertaa kissa oli leikkinyt myyrän hengettömäksi. Oikeasti koiralle ei myyräpaisti maistu, mutta leluksi näytti kelpaavan. Raakaa peliä, mutta niin luonnollista.

Päivä kului kuusentaimia maahan tökkiessä. Siihen työhön sää oli paras mahdollinen, viileä ja pientä tuulta. Turbo on ollut puuhassa mukana. Se nauttii kun saa juoksennella ympäri aluetta ja nuuskia metsän väen jälkiä. Tänään se löysi vanhan kuusikon reunasta toisenkin kauriin jäännökset. Ilves on talven aikana herkutellut kaurispaisteilla oikein kunnolla.  Tällaista täältä maalta tällä kertaa :)

Ilveksen eväät

Kauris-polo oli kohdannut tiensä pään ilveksen hampaissa. Vähän surullinen kohtaaminen ja surullinen kuva. Kuvan nappasin illalla istutusalueen reunalta. Muutama vuosi sitten kauriita oli melko paljon näillä nurkilla. Ne elelivät n. 10 eläimen laumoissa ja kävivät herkuttelemassa pelloilla. Mutta sitten lauma alkoi pienentyä ja nyt en ole nähnyt kuin yksittäisiä pieniä sorkan jälkiä sammalikossa. Syynä tähän on ollut kasvanut ilveskanta. Ilveskissoja lienee useita.

Luonnossa vallitsee luonnon lait.

Mööh

Kiilusilmät navettahommissa. Turbo patsastelee kukkulan kuninkaana. 

Navetassa eletään vielä talviohjelman mukaan. Aitauksien lankoja on kyllä käyty jo kiristelemässä ja samalla arvioitu aidastojen korjaustarpeita. Hirvet ja kauriit ovat jossain kaataneet aitaa ja katkoneet muutamia aitatolppia, mutta suurempia ongelmia ei pitäisi olla.

Työtä, tai meininkiä ainakin, tuntuu riittävän vaikka vuorokauden ympäri. Voin ihan oikeasti sanoa, että vuorokauden ympäri, sillä valitettavasti työt tupsahtavat yölläkin ajatuksiin. Yön pitkinä tunteina löytää ajatuksensa askaroimasta milloin viljelysuunnitelmissa tai sitten jonkun tukkiutuneen ojan kimpussa ja minä löydän itseni pohtimasta metsätaimien istutusta. Kuusien ja koivujen taimia istutetaan omin ja naapurin voimin. Lauantaina taimikon perustamiseen on luvassa hiihtoväen talkooapua. Se on arvokas apu ja samalla pieni apu myös Sisun hiihtotoiminnalle.

Juha levittää tuoksuvaa sontaa kesän viljavainioille. Seuraavaksi peltotöistä on vuorossa muokkaukset, kivien keruu ja kylvöt. Ja sitten taas kerätään lisää kiviä. Kiviä näillä vainioilla on iloksi asti. Linnunlauluinen kevään äänimaailma on täydentynyt kylän traktoreiden pörinöistä.

Muuttolinnut ovat vallanneet maan

Aamunavetan jälkeen tein joka aamuisen Turbo-lenkin. Hämmästyttävää, miten nopeasti kevät on vallannut tienoot. Sinivuokot kukkivat lämpimillä rinteillä (harmi kun kamera ei juokse mukana) Lintujen liverrys on miltein huumaavaa. 

Katselimme keittiön ikkunasta kun joku pieni piiperö yritti lennättää itseään paljon suurempaa peiteharson palasta pesäänsä, vanhan pihlajan koloon. Harso jäi itsepäisesti kiinni karheaan puunkuoreen. Mutta uudelleen ja uudelleen lintu nappasi harson nokkaansa ja lennätti lepattavaa harsoa puun ympärillä ylös ja alas, kuin pieni valkoinen aave.

Lehmät ovat aistineet keväisiä tuoksuja, joita ilmanvaihto tuo navettaan. Vanhemmat rouvat huutelevat siihen malliin että etkös jo laske meitä laitumelle.  Pian sekin aika koittaa. Vielä laitumilla ei kasva minkäänlaista syötävää ja pellot ovat pehmeitä. Turbon kanssa olemme aitauksia alustavasti kierrelleet. Olen nostellut talven kaatamia tolppia pystyyn ja kiristänyt paimenlankoja, että eivät jää kasvavan heinän alle. Sieltä niitä on ikävä kiskoa ylös, jos heinä kasvaa läpi. Ensi viikolle lupasivat jonkinlaista sään kylmenemistä. Ei tämä sentään kesäksi vielä muutu. 

Oheinen kuva on yli vuoden vanha. Otettu ennen kattoremppaa.

Puutarhapuuhat kutsuvat

Kevät jälleen yllätti. Vielä muutama hetki sitten kahlattiin lumikinoksissa. Nyt lumesta ja talvesta ei ole jäljellä kuin pieni likainen läntti navetan nurkalla, missä oli parin metrin korkuinen lumikasa. Talon takana varjossa oleva vanha lämpömittari väittää  että olisi +23 astetta. Ehkä siinä on muutama aste liikaa. Soilahden jää on tummunut enteilevästi. Lokit kirkuvat ja luonto on heräilemässä.

Kevät on ihanaa aikaa, kun vain ehtisi pysähtyä nauttimaan. Lumen alta paljastui mahtava määrä töitä. Pellot kaikkine muokkauksineen, lannoituksineen ja kylvöineen, kivien keruu, risukkojen raivausta taimikoista ja peltojen laidoilta, eläinten aitausten korjaukset ja rakentamiset, polttopuiden teko, salaojien huoltoa ja muutakin ojien perkausta, koneiden huoltotyöt ym.... näin epäjärjestyksessä luetellen. Tuntuu siltä että kaikki tämä ja monet muut asiat ovat aivoissa vielä ihan epäjärjestyksessä. Kun kesä etenee niin työlista jatkuu loppumattomana. Tämän kevään suurin projekti on 18 000 kuusentaimen istutus. Se on sitä puutarhan hoitoa. Tuo varsinainen puutarha on sivuseikka, joka on kuitenkin sekin jotenkin viriteltävä kevääseen.

Kaiken keskellä nautimme keväästä ja lämmöstä.

MURMUR

Elämä jatkuu :) Lumet sulaa hurjaa vauhtia. Peltojen läpi kulkeva oja tulvii yli äyräiden ja kuraloska lilluu pihassa. Ihahaa ja hau hau! Turbon ja kissojen tassuissa kura kulkee tuvan lattialle. En oikein tiedä pitäisikö päivittäin heilua moppi kädessä ympäriinsä siivoamassa karvaturkkien tassun-jälkiä, vai antaa olla. Ei otuksia uloskaan voi jättää.

Hiihtokelit alkavat olla historiaa. Vaan olipa upea hiihtotalvi. Olimme viime viikon nauttimassa Tahkolla päivittäisestä auringon paisteesta ja hyvistä laduista. Ei voinut lomaviikko osua parempaan ajankohtaan!! Jes!

Tahkolla olimme Tanjan perheen kanssa. Saimme antoisaa aikaa Onnin ja Oivan kanssa. Mökin takana oli sopiva pulkkamäki ja hiihtolatu. Me olivat kovassa käytössä. Onni hiihti reippaasti ... kun pitoa laitettiin suksen kärjestä kantaan asti. Eipä sukset enään karanneet alta. Onni osoittautui kylpylän vesipedoksi ja vesiliukumäen olisimme voineet ottaa mukaan. Oli mukava reissu.

Nyt on palattu arkeen kaiken karvaisten keskelle, yhden lehmän vasikoimista odotellessa ja eu-papereita ihmetellen. Ja pikkulintuja kuunnellen ....(:?)

Pohjantähden alla

On mennyt pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Pitkä kylmä ja luminen talvi alkaa olla voitettu. Pakkasista ei ollut harmia talon töissä. Kaikki toimi niin kuin oli suunniteltu. Rehu ei jäätynyt, eikä vesi tai muut elintärkeät asiat.

Vaikka talvi on voitettu, on meidät kohdannut suru. Lahja-äitini nukkui pois luotamme. Vaikka hän oli iäkäs ja sydän oli jo varoitellut, lähti hän kuitenkin yllättäen. Ikävä on täyttänyt mielen. Enää hän ei soita, en saa häntä kauppakaveriksi, enkä voi poiketa hänen luonaan jutustelemassa ja auttelemassa kun käyn kylällä.
Hänen lähtönsä tuli keskussairaalan ensiavun tarkkailuosastolla. Kun haimme hänen maallisen majansa tänne koti Sysmään, löytyi hänen käsilaukkunsa päältä pieni lappu johon oli kirjoittanut; Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Joh. 11:25-26.  
Ehkä hän oli lukenut sitä viime hetkillään rohkaisuksi ja jätti samalla viestiksi meille omilleen. Tämä viesti lohduttaa meitä. Kerran tapaamme!

Erikin talvista endurotreeniä

Flunssan kourissa

Niiskuti vaan kaikille! Sitkeä nuuskutustauti on päässyt iskemään kimppuumme kaikilla kurjilla oireilla.  Onneksi on keksitty ibuprofen ja Duact. Niiden avulla karja tulee hoidettua. Töiden väliajat olen viettänyt kevyemmin ja lepäillessä. Eiköhän ensi viikolla olo ole jo parempi. Juhaa ei pikku flunssat hidasta, hänen mielestään mentävä on ja töitä ei voi jättää odottamaan. Nyt kun Erik tuli viikonloppuvapaalle, he lähtivät kaatamaan jotain isoa kuusta maantienvarresta. Apumies on sen kanssa tarpeen ettei kaadu vahingossa tielle, sillä epäiltävästi siinä on vähän lahoa.

                                                                             Pappa-vauva -jumppa menossa (ennen flunssaa)

Oi talven ihmemaa

Kylläpä talvi on järkännyt meille kaikenlaista ylimääräistä puuhastelua. Ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisiko. Lienee parempi vain nauraa. Viikonpäivät olemme temppuilleet sähköjen kanssa. Kuten tiedoitusvälineet ovat viestittäneet, lumen paino on kaatanut puita sähkölinjoille ja nyt sunnuntai aamuna myrsky kaatoi  lisää puita linjoille, jotka oli jo melkein puhdistettu edellisistä kaatuneista. Agrekaatti on hyrrännyt sähköä, joten olemme saaneet lehmät lypsettyä ja ruokittua. Kaikki on sujunut hyvin, mutta työjärjestystä on täytynyt muutella niin että kaikki sähkösyöpöt koneet eivät käynnisty ja toimi yhtäaikaa. Meillä on yhteinen agrekaatti toisen tilan kanssa, joten kun meidän työt oli tehty, ajettiin agrekaatti ja sitä käyttävä traktori heille että pääsivät puolestaan lypsämään, käyttämään hakelämmitystä, jäähdyttämään pakastimia jne. Yhteistyö on sujunut mukavasti. Silti olemme vakavasti miettineet että meidän on jatkossa viisaampi miettiä oman laitteen hankintaa. Tarpeet ovat suuria molemmilla tiloilla ja näköjään sähkökatkoja on viime vuosina ollut normaalia enemmän. Säätieteilijöiden mukaan vaihtelurikasta säätä on luvassa jatkossakin.

Kynttilän valossa on toki herttaista hörppiä retkikeittimellä tehtyä kahvia, mutta kun kännykän verkko alkoi hiipua ja viimein katosi kokonaan, aloin miettimään että miksi välttämättömiä julkisia palveluja ei suojata agrikaateilla. Vesijohtoverkkojen ja jätevesipumppaamojen ja puhdistamojen sähköt olisi ainakin järkevää suojata pidemmiltä katkoilta. Jos joka pumpulle ei saada omaa sähkömyllyä koko vuorokaudeksi, niin voisi olla tietyt kellonajat milloin sähköä syötetään ko. laitteelle, jolloin alueen väki tietäisi että NYT voin käyttää vessaa ja käydä vaikka suihkussa. Oli surullista lukea että jätevesiä jouduttiin laskemaan puhdistamattomana vesistöön kun ei ollut sähköä.

Tänään kävin pudistelemassa koivuja, jotka olivat joutuneet lumen runtelemiksi. Voi reppanoita. Ne olivat sellaisia käsivarren paksuisia, ei siis mitään pikku taimia. Lumi ja jää oli painanut ne kaarelle niin että latvat olivat lumessa kiinni. Kopsuttelin lumet pois ja kannattelin kutakin hetken ajan pystyssä pitkällä varrella. Lumikengät olivat tarpeen siinä puuhassa. Aika näyttää oikenevatko kun ilma joskus lämpenee. Se on sitä puutarhan hoitoa. Tällä viikolla täytyy kierrellä tarkastamassa muita vastaavia kohteita.

Onni ja vauva olivat Tanjan kanssa meitä viihdyttämässä useamman päivän ja nyt on Mikko saapunut joukkoomme. Hän toimii terv.kasv. ja liikunnanopen sijaisena Sysmän yläasteella ja lukiossa. Niin ja onhan täällä jossain myös Erik. Sai muutaman vapaapäivän armeijasta ja lienee nyt jossain metsän kätköissä treenaamassa.

Jälkipyykki

Lauantai vierähti rattoisasti kahvia keitellessä (paremmalla menestyksellä kuin edellisessä tekstissä) Sysmän urheilutalolla. Paikkakunnan piirikunnalliset hiihdot keräsi sinne väkeä ihan kiitettävästi ja pullakahvit ja makkarat kävivät kaupaksi. Lunta on kiitettävästi  ja Urkin ladut ovat paremmassa kunnossa kuin ikinä ovat olleet. Kiitos ahkerien talkoomiehien, jotka syksyllä tasasivat pohjia ja levensivät uraa, sekä tietysti ladunauraajalle.

Meidän kylän oma 10 km:n latu on myös avattu. Se on mukava juttu. Kun sinne vielä ehtisi, niin aina parempi. Toissailtana otsalampun valossa kiersin lenkin Turbon kanssa. Turbon pieni tassu sopi hyvin suksen jälkeen, eikä saanut tuhoa aikaiseksi kun latu kantoi sitä hyvin. Vaikka eihän laduilla yleensä saa koirat juoksennella,  mutta täällä maalla se ei ole niin nököstä. Juoksenteli siellä pari jänistäkin.  Pääasia että kaikki saavat kuntoa. Turbo oli muuten kiva hiihtokaveri, mutta alamäessä se jostain syystä tykkäsi pysähtyä alarinteeseen ja  tietysti keskelle latua katsomaan kuinka emäntä osaa mäen laskea. Siinä sitten karjuin kohteliaisuuksia ja yritin väistellä.

Tehokas otsalamppu oli hiihtäessä erinomainen. Puut olivat paksussa lumessa ja jäässä, joten oksat olivat painuneet upeiksi kaariksi ladun ylle, niin myös pienemmät risut joita oli väisteltävä. Lampun valossa ympäristö oli satumaisen kaunis.

Lumen paljoudesta on tänään ollut harmiakin. Samaiset kauniit oksat ovat painuneet sähkölinjoille, joten aamun aikana on ollut jo kymmeniä sähkökatkoja. Radiossa lupailivat mm. tälle alueelle helikopteria kolistelemaan puita ja linjoja. 

Navetassa on ollut vilskettä, sillä vasikkapoikia on syntynyt kolme viikonlopun aikana, joten elämä jatkuu.

Voihan kahvinporot!

Tänään aamu alkoi nihkeästi - suodatinpussi meni myttyyn ja operoituani pussia, se tietysti hajosi ja loppujen lopuksi puolet kahvista lainehti pöydällä ja lattialla. Naapurissa ei asiat ole yhtään paremmin, siellä Kauko-pappa ja Eila potee vatsatautia. Parasta jutella turvavälin päästä.

Päivät ovat menneet omalla painollaan navetan tahtiin. Juha on sitkeästi tarponut metsätöissä, vaikka pahimmillaan lunta on yli polven korkeuden.

Eilen oli hauska päivä Onnin ja vauvan kanssa. Onni pääsi hetkeksi traksahommiin linkoamaan lunta ja sitten tehtiin pieni metsäseikkailu. Onni ja pappa tosin katosivat metsän uumeniin traktorin jälkiä pitkin, mutta vauvan vaunujen kanssa siitä lystistä oli luovuttava. Onni olisi kuuleman tarponut traktorin uraa vaikka kuinka pitkälle. Hyvä että pipo näkyi kuin pieni mies taapersi lumen keskellä. Pihassa Juha-pappa kaivoi Onnille ja Turbolle lumeen seikkailukäytäviä.  Lumilinna olis kiva värkätä.

Tänään teen pieniä navetan toimistotöitä ja päivityksiä.

Eteenpäin elävän mieli

Haluan toivottaa kaikille iloista ja reipasta mieltä alkaneelle vuodelle. Eteenpäin elävän mieli, sanoi eräs sitkeä papparainen joka selvisi sillä periaatteella aika mahdottomista tilanteista läpi pitkän elämän, mm. räjähtäneestä panssarivaunusta viime sodassa.

Vuosi alkoi Rantahakalan tilalla luonnollisesti lehmien rytmissä. Vasikoita on pyörähdellyt maailmaan ja niitä vielä odotellaan syntyviksi puolen kymmentä tammikuun aikana. Sitten sillä alueella rauhoittuu. Seuraava  vilkas syntymäbuumi tulee heinäkuulla. Toki joitakin poikimisia on ennen sitä. Navetalla kevättalvi menee seuratessa viimeisten poikineiden palautumista ja kiimoja sekä tietysti perustöissä. Tavoite on että nyt poikineet eläimet poikivat jälleen vuoden kuluttua tai vaikka kuukautta aikaisemmin. Muuten maidontuotanto vähenee. Lehmä ei lypsä ellei se pyöräytä vasikkoita tasaiseen tahtiin. Ummessaolo -lomaa ne tykkäävät pitää pari kuukautta ennen poikimista.

 

Suurin juttu meillä oli joulupäivänä syntynyt Onnin pikkuveli. Sitä ihmettä  odotettiin ja jännitettiin, loppujen lopuksi hän suostui syntymään ihan normaalisti  ja meilkein ajallaan.  Onni vietti täällä mummolassa muutaman mukavan päivän kun  äiti ja isä  tutustuivat uuteen perheenjäseneen sairaalassa. Onnin parhaita hetkiä oli kun hän pääsi papan traktorin kyytiin. Tuntui että koko talo hiljeni surullisena kun Onni lähti kotiin. Mutta pian meillä on kaksi ihanaa viliskanttia temmeltämässä nurkissa. Voi sentään:)

Joulun jälkeen flunssa jarrutti meidän vauhtia. Juhalla oli kerrankin aikaa lukea ja lepäillä itseään kuntoon. Minä vielä niiskutan. Tänään Juha lähti kokeilemaan miten metsätyöt sujuvat. Lunta on tullut lisää, mutta nyt suojakelit laskee lumenpintaa ja se hieman helpottaa metsässä liikkumista ja puiden ajoa.

Rantahakalan isomummolla ja -papalla on nyt neljä lastenlastenlasta.

                                                               

Kaikki ulos ja kuntoilemaan! -huutaa Kauko-isopappa

Lunta tupaan

Eilisen lumisateen jälkeen katon lumipeite vyöryi alas aamuyön aikana. Erik oli parkkeerannut auton vähän huonoon paikkaan ja joutui kaivuutöihin. Tällä kertaa onneksi säästyttiin vauriotta.