Vuosi alkoi Rantahakalan tilalla luonnollisesti lehmien rytmissä. Vasikoita on pyörähdellyt maailmaan ja niitä vielä odotellaan syntyviksi puolen kymmentä tammikuun aikana. Sitten sillä alueella rauhoittuu. Seuraava vilkas syntymäbuumi tulee heinäkuulla. Toki joitakin poikimisia on ennen sitä. Navetalla kevättalvi menee seuratessa viimeisten poikineiden palautumista ja kiimoja sekä tietysti perustöissä. Tavoite on että nyt poikineet eläimet poikivat jälleen vuoden kuluttua tai vaikka kuukautta aikaisemmin. Muuten maidontuotanto vähenee. Lehmä ei lypsä ellei se pyöräytä vasikkoita tasaiseen tahtiin. Ummessaolo -lomaa ne tykkäävät pitää pari kuukautta ennen poikimista.
Suurin juttu meillä oli joulupäivänä syntynyt Onnin pikkuveli. Sitä ihmettä odotettiin ja jännitettiin, loppujen lopuksi hän suostui syntymään ihan normaalisti ja meilkein ajallaan. Onni vietti täällä mummolassa muutaman mukavan päivän kun äiti ja isä tutustuivat uuteen perheenjäseneen sairaalassa. Onnin parhaita hetkiä oli kun hän pääsi papan traktorin kyytiin. Tuntui että koko talo hiljeni surullisena kun Onni lähti kotiin. Mutta pian meillä on kaksi ihanaa viliskanttia temmeltämässä nurkissa. Voi sentään:)
Joulun jälkeen flunssa jarrutti meidän vauhtia. Juhalla oli kerrankin aikaa lukea ja lepäillä itseään kuntoon. Minä vielä niiskutan. Tänään Juha lähti kokeilemaan miten metsätyöt sujuvat. Lunta on tullut lisää, mutta nyt suojakelit laskee lumenpintaa ja se hieman helpottaa metsässä liikkumista ja puiden ajoa.
Rantahakalan isomummolla ja -papalla on nyt neljä lastenlastenlasta.
Kaikki ulos ja kuntoilemaan! -huutaa Kauko-isopappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti