Ajat muuttuvat - elämä muuttaa muotoaan

 Vuodet ovat vierähtäneet edellisestä blogikirjoituksesta. 

Rantahakalan-tila on luopunut karjasta ja vuodattanut aikansa luopumisen kyyneleitä. Siitä selvittiin, vaikka ajoittain tuntui vaikealta. Monet ihanat ja vähemmän ihanat muistot jäivät elämään. Karjasta muistuttaa yhä tyhjä navetta, josta pesemälläkään ei ole vielä lehmä tuoksu täysin kadonnut. Samoin lehmistä muistuttavat lukuisat valokuvat, kunniakirjat ja erinäköiset pystit ja mitalit. Meillä oli erinomainen karja. He lähtivät suurimmaksi osaksi jatkamaan lehmän elämää toisille maidontuotantotiloille. Se tuntui hyvältä. Ei tarvinnut teurasautoon laittaa kuin muutamia vanhempia.

Nyt jatkamme työtä metsänhoidon parissa, vähän pelloilla ja yhden mökin verran  matkailuyrittäjinä. Siinä ohessa emäntä on puuhastellut tilan ulkopuolella puutarhatöissä ja isäntä on rakennellut ja remontoinut kaikenlaista. Etenkin vuokrattavasta Villa Himpulasta muokkaantui hänen käsissään upea, samoin vanhasta rantasaunasta.

Lasten lapset ovat olleet kuitenkin suurin ilomme. Heidän näkemistä jälleen joulun aikaan odotamme, koronatilanteen salliessa. Toivottavasti. 

Vauhdikasta kevättä

 Tämä bloki on päivittynyt kehnonlaisesti. Viimeeksi odottelimme näköjään joulua ja nyt on pompattu jo kevääseen. Siinä välissä on tapahtunut ties mitä. Oli mielenkiintoinen talvi, tai siis ensin sitä ei tuntunut tulevankaan, mutta sitten vuoden alussa pakkaset alkoivat paukkua nurkissa, eikä lumesta ollut tietoakaan. Nyt olen saanut todeta että puutarhasta pakkaset nujersivat joitakin kasveja, mutta sekö vai mikä innosti ainakin omenapuut ihan hurjaan kukintaan. Samaten metsässä mustikat ovat kukkineet valtoimenaan.

Metsässä kävellessä miltein törmäsin tuollaiseen pesään. Näytti ihan kananmunilta, vaikkakin siitä pöllähti sorsan näköinen räpyttelijä. Varmasti me molemmat säikähdimme yhtä kovasti. Kuva munista oli napsaistava, sitten poistuin hengittämättä takavasemmalle. Toivottavasti emo palaa pesälleen.

Luonto on nyt parhaimmillaan ja aamuisin kun lähdemme ennen kuutta navetalle, on tuoksu aivan huumaava. Syreenit kukkii ja vielä osa omenapuita. Koivut tuoksuu ja nurmi. Ken vain jaksaa ja ehtii aamuvarhaisella ulos, kun kaste on vielä maassa, niin kannattaa tehdä pieni nautintolenkki ja kuunnella valtavaa lintujen konserttia. Nyt jos koska luonto on kukkeimmillaan.

Karjasta sen verran, että lehmät ovat olleet laitumia nauttimassa jo kolmatta viikkoa. Samaten hiehot.

Vasikat lähtevät ulos seuraavaksi. Kylvöt on tehty ja vilja on oraalla. Säilörehun teko alkaa tällä viikolla. Siinä lyhykäisesti maatalouden kuulumiset näiltä nurkilta.

Joulua odotellessa

Kyllä me täällä edelleen karjan parissa pakerramme ja metsissä touhuamme, entiseen malliin. Mitäpä tässä muuta. Siinä sivussa on pakko ihmetellä tätä suomalaista monimuotoista luonnon elämää. Pakko sanoa, että luonnossa ei mikään ole kuin ennen. Ennen, niin olen muistavinani, tähän aikaan oli pakkasta toisinaan reippaastikin -20 astetta ja lunta. Nyt lämmintä on likemmäs 10 astetta, nurmikko vihannoi ja puut näyttävät hämmentyneiltä, että olisiko annettava silmujen kasvaa. Paju varmuuden vuoksi työntää kissaksia. Eläinkuntakin on muuttunut vuosien saatossa. Ennen oli ihme jos järvellä uiskenteli joutsen, nyt niitä on laumoittain. Joutsenia käytiin vartavasten katsomassa Heinolan lintutarhassa. Kauriita ei ollut kuin kirjoissa ja villisioista kerrottiin vain Asterixissa. Näitä molempia vilistää tuolla lähiluonnossa vaikka kuinka. Petokantakin on runsastunut, osin kauriiden avustuksella.

Ilveksiä, susia ja karhuja on...kuka tietää kuinka paljon.

Toisaalta en kaipaa paukkupakkasia, mutta pikku pakkanen olisi ihan kiva. Avantouinnista ei kai voi puhua kun ei ole sitä avantoa, mutta mukava tuolla järvessä on aamuisin pulahtaa virkistymässä.

Reippaan iloista joulun odotusta kaikille:) Täällä nautimme etelä-Suomen kaamoksesta ja pienistä auringon pilkahduksista. Tämä on sentäs ainutlaatuista.

Kasvimaan kuulumisia

Puutarhan hoito tällä karjatilalla toimii tyyliin teen jos ehdin. Kasvihuoneen asukkaiksi valitsin tomaatteja ja salaatteja. Ensimmäisiä salaatteja on päästy jo syömään ja viimeiset kylvö ovat jo nousseet taimelle. Minttu ja salvia ovat talvehtineet hyvin, minttu oikeastaan turhankin hyvin. Se on kasvattanut versoja ympäriinsä. Multa koostuu karjanlannasta tehdystä kompostista, seassa hienoa hiekkaa ja turvetta.
Kasvimaa peittyi olkikatteeseen. Perunat ja sipulit nousevat katteen läpi, mutta porkkanat saavat ensin itää ja sitten lisään katteen niiden ympärille. Lavoissa kasvavat purjot ja ruohosipulit sekä erilaiset maustekasvit. Lavojen multa on etupäässä ruoantähdekompostorin toisen vuoden tuotetta. Puska tuolla taustalla on lipstikka. Se on monipuolinen maustekasvi ja väitetään että tuo pitäisi myös tuholaiset loitolla kasvimaalta.

Tänä keväänä olen ehtinyt kuivaamaan nokkosta ja ruohosipulia. Muita maustekasveja vielä kasvattelen rehevämmiksi.

Perinnebiotoopien hoitajat

Rantojen kunnossapitojoukkue pääsi töihin. Hiehot ovat ulkoilleet pihatarhassa muutaman viikon ja nyt oli aika lähteä tutustumaan avaran luonnon ihmeisiin. Järvi oli ihmeellinen elementti jota muutamat ensin pelkäsivät, mutta jokunen rohkea marssi veteen uteliaana maistelemaan vettä. Mustikat kasvavat hyvin kun eläimet syövät heinät pois. Jostain syystä mustikka ei niille kelpaa. Ehkä sitten jos oikein nälkä pääsisi tulemaan, mutta eläimiä siirretään uusille alueille sitä mukaa kun heinikko on syöty.

 Rantakaislat pysyvät kurissa hiehojen avulla ja rannat avarina. Alue on osa tilan perinnebiotoopia.

Kuusikot kukkii

Ihanaa, nyt on kevät!  Kävelin pienen lenkin kuusikossa koira kaverina ja oi miten siellä oli kaunista.

Kuusikon alla oli ihana sammalmatto ja sen päällä joka puolella valkoisia herttaisia metsätähtiä. Miljoonia, miljoonia pieniä valkoisia tähtösiä.

Villapaitakevät

Kevät on alkanut viluisissa ja kosteissa merkeissä. Peltotöihin ei isommin olla päästy sateiden takia. Peltojen pinnat ovat niin märkiä että traktorilla ei kannata mennä liiskaamaan märkää maata. Emännyys on toki ruopsutellut puutarhassa ja tein peräti uuden istutusviritelmänkin, johon yritän saada rauhallisen oloisen havukokoelman. Toivossa silti eletään, sillä yleensä kevät on kesäksi muuttunut ja sateet auringonpaisteeksi. Päijänteen pinta on noussut kaiken aikaa ja Tainion virta samoin. Virran rannalla meillä on myös eräänoloinen reviiri ja viljelyksiä.

Polttopuita isäntä teki ihan rauhassa. Kerrankin muut työt eivät häntä hoputtaneet muihin hommiin.

Sateisista keleistä huolimatta kevät on ollut kaunis. Kukat, mitkä ovat päässeet kukkimiseen asti, ovat loistaneet väreillään monta viikkoa. Narsissit ovat edelleen upeita, vaikka siitä on jo aikaa kun aloittivat kukinnan. Tulppaanit vasta työntävät nuppujaan näkösälle. Sinivuokot ovat yhä kukassa kuusikkojen suojissa ja valkovuokkojakin on harvakseltaan. Hyönteissyöjiä käy hieman säälli, sillä öttiäisiä ei juurikaan näy eikä kuulu.

Ensimmäiset lehmä-rouvat ovat ulkoilleet jo useamman päivän. Laitoimme umpeenmenevät paastoamaan mullitarhaan. Saavat vain kuivaa heinää ja vettä, että maidon tulo loppuisi ja voisivat aloittaa loman vieton. On siellä toki hieman tuorettakin heinää, mutta aika heikosti heinä kasvaa näin viileällä säällä. Noh, rouvat vaikuttavat vallan tyytyväisiltä eivätkä ole huudelleet että haluaisivat takaisin navettaan. Heillä on tarhassa katos jossa pehmoiset pahnapedit. Näin täällä Sysmän mutkilla tähän vuoden aikaan:)