Syksy on kulunut tahdikkaasti ammuvien, haukkuvien ja maukuvien säestyksellä. Vasikoita on syntynyt ja niitä on opetettu juomaan. Nuorimmat vasikat pääsevät useamman kerran viikossa karsinoistaan käytäville jalottelemaan. Silloin vauhtia ja riemua riittää. Isot lehmät ovat toimitukseen tottuneita, eivätkä ole moksiskaan vaikka joku pieni oikaiseen lehmien parren läpi tai hoksaa kesken rallin, että haa - utareista löytyy lämmintä maitoa. Juoksuharrastus vahvistaa lihaksistoa, niin eläimillä kuin meillä ihmisillä.
Turbon kanssa olen käynyt koirakoulussa viikottain, tai sen mukaan kun olen ehtinyt. Ja voi sitä Turbon onnea kun saa tavata koirakavereita. Vaikka niille on ensin vähän muristava ja näytettävä tuimaa, niin mikään ei ole sen ihanampaa kuin päästä nuuskimaan ja tervehtimään kavereita. Eilen koirat saivat ennen opetusta juosta vapaana. Vauhti oli melkoinen! Illalla katselin kun Turbo nukkui tuvan lattialla, näytti siltä että se hymyili unissaan.
Turbosta on tullut mukava lenkkikaveri. Iltajuoksut on tehtävä jälleen otsalamppujen kanssa. Valoisaan aikaan ei ehdi juoksentelemaan muuta kuin pyhäisin.
Peltotyöt alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Sateen pehmittivät peltoja aika pahasti ja joitakin aloja ei päästä käsittelemään niin kuin oli suunniteltu. Mutta odotellaan kevättä. Ja talvea siinä välissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti