Kaikenlaista

Aamupäiväntyöt navetalla on tehty ja kahvit juotu. Juha on suunnistanut metsään. Pientä sählinkiä olen pitänyt yllä ja etsinyt muutamaa piiloutunutta id-numeroa. Ne löytyi mutta niihin kuuluvia salasanoja ei. Voi ei, miksi pitää olla joka juttuun omat numerot! Tiedän kyllä miksi, mutta numerolitaniat ovat turhauttavia, vallankin jos ne unohtaa tai kadottaa. Joskus jopa kaipaan niitä aikoja kun kotitietokonetta ei oltu edes keksitty ja laskut käytiin kiltisti maksamassa pankissa. Samalla rupateltiin kuulumiset pankkineitien kanssa. Nyt on oltava  postimyyntiliikkeisiinkin käyttäjätunnukset ja salasanat. Sitä minä en ymmärrä.

Itsenäisyyspäivänä Onni 2 v. järjesti sydämmen tykytystä. Hän kävi Juha -papan kanssa isopappaa ja -mummoa katsomassa. Vikkelä kun on, niin huomasi Sirkka-mummon lääkemukin. Nesteenpoistolääkkeen hän ehti nielaisemaan, ennen kuin huomasivat. Siinä sitten Tanja-äiti soitteli hädissään ensiapuun ja kyseli mitä tehdään. Onni ei itse ollut moksiskaan vaan popsi pipareita ja omenenoita palanpainikkeeksi. Juha-pappa juotti hänelle mehua. Loppujen lopuksi mitään kauheaa ei tapahtunut. Päinvastoin, Onni oli vallan pirteää poikaa. Ehkä vähän janoinen, sillä kun olin tiskaamassa hän tuli apumieheksi ja halusi samalla juoda mukilla vettä hanasta. Pissiä kyllä tuli runsaasti. Elikkä siitä opimme että pillerit piiloon.

Ohessa nopeita kahden suupalan kahvipipposia. Keksejä, joiden päälle jotain hyvää Hovi-juustoa, mantelirakeita ja pakastimesta marjoja. Joululeipomisia olisi pikkuhiljaa tehtävä. Tanja leipoi itsenäisyyspäivänä herkullisia luumu-suklaarae cookieita. Niin hyviä, että ei ne taida jouluun riittää.