Juha-isäntä totesi aamulla lämpömittariin katsoessaan, että eiköhän mennä takaisin peiton alle lämpimään. (-20) Kuulosti järkevältä vaihtoehdolta. Mutta lehmät kutsuivat. Ja meillähän on lyhyt työmatka :) Ei tarvitse lämmittää autoa, eikä kääriytyä turkkiin ja huopikkaisiin, senkus saapastelemme pihan läpi ja ihastelemme pakkastaivasta mennessämme. No, ei se ihan noin romanttista oikeasti ole. Aamuherätys on aina vaikea, vaikka tätä on jo harjoiteltu reilusti yli 30 vuotta, ja jotenkin herättiin jo ennen omien lehmien lypsyä, toiselle työpaikalle ja sitä ennen kouluun. Varsinkin kouluun herääminen oli rankkaa, se on pakko myöntää. En yhtään kadehdi teitä koululaiset. Mutta kohta teillä alkaa joululoma! Jippii! Koulu itse on ihan JEES! Sen on oltava. Jos ei ole, niin tee siitä JEES. Se on sinusta kiinni.
Nyt meidät on rokotettu influenssaa vastaan. Tässä hommassa ei voi sairastaa jotain joka vie petiin viikoksi, tai jopa kahdeksi. Lomittajien saanti flunssan takia on hyvin epätodennäköistä. Minusta rokotusten ottaminen on kansalaisvelvollisuus. Kuten äänestäminen. Enpä ainakaan ole taudinlevittäjä. Se että rokote itsessään on riski, on pienempi paha kuin itse influenssa, joista aiempien kokomusten mukaan en ikinä selvinnyt lepäämällä ja juomalla kuumaa. Toipuminen vei lähes kuukauden, antibiooteilla höystettynäkin. Rokote ei ollut kallis investointi. Tk:sta repepti ja apteekkiin!
Tänään on aika paistaa joulutorttuja ja karjalanpiirakoita. Pian talon täyttää leipomusten tuoksu ja leivinuunin lämpö. Joulussa on parasta sen valmistelu ja suunnittelu, vaikka pienellä kiireellä. Joulu on Jeesuksen synttärijuhla, joten sitä suuremmalla syyllä haluan valmistella joulua. Eikä sitä tiedä vaikka saisimme juhlia Onnin pikkusisaruksen 0 v.-synttäreitä siinä ohessa. Monenlaista jännitystä on siis ilmassa näin joulun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti