maanantai 31. tammikuuta 2011

Oi talven ihmemaa

Kylläpä talvi on järkännyt meille kaikenlaista ylimääräistä puuhastelua. Ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisiko. Lienee parempi vain nauraa. Viikonpäivät olemme temppuilleet sähköjen kanssa. Kuten tiedoitusvälineet ovat viestittäneet, lumen paino on kaatanut puita sähkölinjoille ja nyt sunnuntai aamuna myrsky kaatoi  lisää puita linjoille, jotka oli jo melkein puhdistettu edellisistä kaatuneista. Agrekaatti on hyrrännyt sähköä, joten olemme saaneet lehmät lypsettyä ja ruokittua. Kaikki on sujunut hyvin, mutta työjärjestystä on täytynyt muutella niin että kaikki sähkösyöpöt koneet eivät käynnisty ja toimi yhtäaikaa. Meillä on yhteinen agrekaatti toisen tilan kanssa, joten kun meidän työt oli tehty, ajettiin agrekaatti ja sitä käyttävä traktori heille että pääsivät puolestaan lypsämään, käyttämään hakelämmitystä, jäähdyttämään pakastimia jne. Yhteistyö on sujunut mukavasti. Silti olemme vakavasti miettineet että meidän on jatkossa viisaampi miettiä oman laitteen hankintaa. Tarpeet ovat suuria molemmilla tiloilla ja näköjään sähkökatkoja on viime vuosina ollut normaalia enemmän. Säätieteilijöiden mukaan vaihtelurikasta säätä on luvassa jatkossakin.

Kynttilän valossa on toki herttaista hörppiä retkikeittimellä tehtyä kahvia, mutta kun kännykän verkko alkoi hiipua ja viimein katosi kokonaan, aloin miettimään että miksi välttämättömiä julkisia palveluja ei suojata agrikaateilla. Vesijohtoverkkojen ja jätevesipumppaamojen ja puhdistamojen sähköt olisi ainakin järkevää suojata pidemmiltä katkoilta. Jos joka pumpulle ei saada omaa sähkömyllyä koko vuorokaudeksi, niin voisi olla tietyt kellonajat milloin sähköä syötetään ko. laitteelle, jolloin alueen väki tietäisi että NYT voin käyttää vessaa ja käydä vaikka suihkussa. Oli surullista lukea että jätevesiä jouduttiin laskemaan puhdistamattomana vesistöön kun ei ollut sähköä.

Tänään kävin pudistelemassa koivuja, jotka olivat joutuneet lumen runtelemiksi. Voi reppanoita. Ne olivat sellaisia käsivarren paksuisia, ei siis mitään pikku taimia. Lumi ja jää oli painanut ne kaarelle niin että latvat olivat lumessa kiinni. Kopsuttelin lumet pois ja kannattelin kutakin hetken ajan pystyssä pitkällä varrella. Lumikengät olivat tarpeen siinä puuhassa. Aika näyttää oikenevatko kun ilma joskus lämpenee. Se on sitä puutarhan hoitoa. Tällä viikolla täytyy kierrellä tarkastamassa muita vastaavia kohteita.

Onni ja vauva olivat Tanjan kanssa meitä viihdyttämässä useamman päivän ja nyt on Mikko saapunut joukkoomme. Hän toimii terv.kasv. ja liikunnanopen sijaisena Sysmän yläasteella ja lukiossa. Niin ja onhan täällä jossain myös Erik. Sai muutaman vapaapäivän armeijasta ja lienee nyt jossain metsän kätköissä treenaamassa.


maanantai 24. tammikuuta 2011

Jälkipyykki





Lauantai vierähti rattoisasti kahvia keitellessä (paremmalla menestyksellä kuin edellisessä tekstissä) Sysmän urheilutalolla. Paikkakunnan piirikunnalliset hiihdot keräsi sinne väkeä ihan kiitettävästi ja pullakahvit ja makkarat kävivät kaupaksi. Lunta on kiitettävästi  ja Urkin ladut ovat paremmassa kunnossa kuin ikinä ovat olleet. Kiitos ahkerien talkoomiehien, jotka syksyllä tasasivat pohjia ja levensivät uraa, sekä tietysti ladunauraajalle.

Meidän kylän oma 10 km:n latu on myös avattu. Se on mukava juttu. Kun sinne vielä ehtisi, niin aina parempi. Toissailtana otsalampun valossa kiersin lenkin Turbon kanssa. Turbon pieni tassu sopi hyvin suksen jälkeen, eikä saanut tuhoa aikaiseksi kun latu kantoi sitä hyvin. Vaikka eihän laduilla yleensä saa koirat juoksennella,  mutta täällä maalla se ei ole niin nököstä. Juoksenteli siellä pari jänistäkin.  Pääasia että kaikki saavat kuntoa. Turbo oli muuten kiva hiihtokaveri, mutta alamäessä se jostain syystä tykkäsi pysähtyä alarinteeseen ja  tietysti keskelle latua katsomaan kuinka emäntä osaa mäen laskea. Siinä sitten karjuin kohteliaisuuksia ja yritin väistellä.
Tehokas otsalamppu oli hiihtäessä erinomainen. Puut olivat paksussa lumessa ja jäässä, joten oksat olivat painuneet upeiksi kaariksi ladun ylle, niin myös pienemmät risut joita oli väisteltävä. Lampun valossa ympäristö oli satumaisen kaunis.

Lumen paljoudesta on tänään ollut harmiakin. Samaiset kauniit oksat ovat painuneet sähkölinjoille, joten aamun aikana on ollut jo kymmeniä sähkökatkoja. Radiossa lupailivat mm. tälle alueelle helikopteria kolistelemaan puita ja linjoja. 
Navetassa on ollut vilskettä, sillä vasikkapoikia on syntynyt kolme viikonlopun aikana, joten elämä jatkuu.

torstai 20. tammikuuta 2011

Voihan kahvinporot!

Tänään aamu alkoi nihkeästi - suodatinpussi meni myttyyn ja operoituani pussia, se tietysti hajosi ja loppujen lopuksi puolet kahvista lainehti pöydällä ja lattialla. Naapurissa ei asiat ole yhtään paremmin, siellä Kauko-pappa ja Eila potee vatsatautia. Parasta jutella turvavälin päästä.

Päivät ovat menneet omalla painollaan navetan tahtiin. Juha on sitkeästi tarponut metsätöissä, vaikka pahimmillaan lunta on yli polven korkeuden.

Eilen oli hauska päivä Onnin ja vauvan kanssa. Onni pääsi hetkeksi traksahommiin linkoamaan lunta ja sitten tehtiin pieni metsäseikkailu. Onni ja pappa tosin katosivat metsän uumeniin traktorin jälkiä pitkin, mutta vauvan vaunujen kanssa siitä lystistä oli luovuttava. Onni olisi kuuleman tarponut traktorin uraa vaikka kuinka pitkälle. Hyvä että pipo näkyi kuin pieni mies taapersi lumen keskellä. Pihassa Juha-pappa kaivoi Onnille ja Turbolle lumeen seikkailukäytäviä.  Lumilinna olis kiva värkätä.

Tänään teen pieniä navetan toimistotöitä ja päivityksiä.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Eteenpäin elävän mieli

Haluan toivottaa kaikille iloista ja reipasta mieltä alkaneelle vuodelle. Eteenpäin elävän mieli, sanoi eräs sitkeä papparainen joka selvisi sillä periaatteella aika mahdottomista tilanteista läpi pitkän elämän, mm. räjähtäneestä panssarivaunusta viime sodassa.

Vuosi alkoi Rantahakalan tilalla luonnollisesti lehmien rytmissä. Vasikoita on pyörähdellyt maailmaan ja niitä vielä odotellaan syntyviksi puolen kymmentä tammikuun aikana. Sitten sillä alueella rauhoittuu. Seuraava  vilkas syntymäbuumi tulee heinäkuulla. Toki joitakin poikimisia on ennen sitä. Navetalla kevättalvi menee seuratessa viimeisten poikineiden palautumista ja kiimoja sekä tietysti perustöissä. Tavoite on että nyt poikineet eläimet poikivat jälleen vuoden kuluttua tai vaikka kuukautta aikaisemmin. Muuten maidontuotanto vähenee. Lehmä ei lypsä ellei se pyöräytä vasikkoita tasaiseen tahtiin. Ummessaolo -lomaa ne tykkäävät pitää pari kuukautta ennen poikimista.
 
Suurin juttu meillä oli joulupäivänä syntynyt Onnin pikkuveli. Sitä ihmettä  odotettiin ja jännitettiin, loppujen lopuksi hän suostui syntymään ihan normaalisti  ja meilkein ajallaan.  Onni vietti täällä mummolassa muutaman mukavan päivän kun  äiti ja isä  tutustuivat uuteen perheenjäseneen sairaalassa. Onnin parhaita hetkiä oli kun hän pääsi papan traktorin kyytiin. Tuntui että koko talo hiljeni surullisena kun Onni lähti kotiin. Mutta pian meillä on kaksi ihanaa viliskanttia temmeltämässä nurkissa. Voi sentään:)

Joulun jälkeen flunssa jarrutti meidän vauhtia. Juhalla oli kerrankin aikaa lukea ja lepäillä itseään kuntoon. Minä vielä niiskutan. Tänään Juha lähti kokeilemaan miten metsätyöt sujuvat. Lunta on tullut lisää, mutta nyt suojakelit laskee lumenpintaa ja se hieman helpottaa metsässä liikkumista ja puiden ajoa.


Rantahakalan isomummolla ja -papalla on nyt neljä lastenlastenlasta.
                                                               









Kaikki ulos ja kuntoilemaan! -huutaa Kauko-isopappa

lauantai 8. tammikuuta 2011

Lunta tupaan

Eilisen lumisateen jälkeen katon lumipeite vyöryi alas aamuyön aikana. Erik oli parkkeerannut auton vähän huonoon paikkaan ja joutui kaivuutöihin. Tällä kertaa onneksi säästyttiin vauriotta.