Ilveksen jäljet

Taas tuli vastaan jotain mielenkiintoista aamulenkillä. Ilves oli käynyt kiertämässä meidän venerannasta oman lenkkinsä ja suunnistanut Huhtsaareen päin. Kuva on vähän hämärä, hämärää kun oli. Tassun lähikuvasta en pienellä kameralla saanut tarkkaa. Kokoa tassuilla oli reilut 10 cm, mutta koska se oli tallustellut liukkaalla jäällä voi otuksen varpaat olla niin levällään kuin mahdollista, joten eläimen kokoa ei voi päätellä. Anturan takaosa oli epäsymmetrinen, ei niin siisti kuin kissalla. Jälki oli kissantassumaisen pyöreä. Ilveksistä on tällä alueella runsaasti havaintoja, sillä niiden herkkua eli jäniksiä on runsaasti. Keväällä onnistuin näkemään tupsukorvan ollessani istuttamassa kuusentaimia. Se loikkasi tuulen  puolelta isolle kivelle istutusaukon reunalla. Kiven takana oli tiukkaa nuorta kuusikkoa, joten mirri ei huomannut minua ajoissa. Muutama sekunti toisiamme katselimme ja sitten se äänettömästi liukui takaisin kiven taakse ja häipyi ilman risahdustakaan. Että kyllä maalla on mukavaa. Kun pitää silmät auki, niin aina näkee jotain mielenkiintoista. Harvoin vain on kamera mukana.

Vanhan riihen ohi kulkiessa tuli monta mukavaa kesäistä muistoa mieleen. Riihi toimi alkuperäisessä virassaan ties kuinka kauan. Siellä sukupolvi toisensa jälkeen kuivasi tilan viljat. Riihi lämmitettiin sisäänlämpiävällä uunilla ja  lyhteet kuivuivat orsilla. Puiminen oli lihastyötä. Jyvät irroitettiin lyhteitä seiniin hakkaamalla ja lattialla oljista vielä viimeiset jyvät puuvarstoilla. Oljista tehtiin patjoja ja muuta mukavaa. On riihellä synkkiäkin muistoja, sillä entisinä aikoina vainajat vietiin riiheen tai savusaunaan odottamaan hautauspäivää. Tilan vanha savusauna on purettu vuosia sitten.

Myöhemmällä ajalla riihi on ollut lasten leirikirkkona ja tilan museona. Rantahakalassa pidettiin Heinolan , Sysmän ja Hartolan helluntaisrk.n yhteisiä lastenleirejä kymmeniä vuosia. Leirikirkko oli mieleenpainuva kokemus. Oli monenmoista lasten järkkäämää ohjelmaa ja näytelmää. Reipas laulu kuului tyveninä iltoina kauas järvelle ja Särkilahden kylälle asti. Siitä ei kyllä kaikki tykänneet. Riihessä on pidetty usean eri seurakunnan seuroja sulassa sovussa ja siellä ovat kokoontuneet myös saksalaiset leiriläiset ja muitakin ryhmiä etsimässä kokemuksia. Moni iso ja pieni ihminen on saanut tummassa riihessä kohdata Vapahtajan ja eheytyä. Kertoa hiljaa Herralle elämänsä suruja tai iloita uudesta elämästä ja uusista mahdollisuuksista. Meillä on loputtomien mahdollisuuksien Jumala, kun sen vain oivaltaisimme.Sillä siinä missä meidän mahdollisuudet ja voimat loppuu, siinä Jumalan mahikset vasta alkaa. Tällä vuosituhannella lastenleirit ovat siirtyneet leirikeskuksiin mukavuuksien äärelle ja telttaleirit nokipannuineen ovat historiaa. Leirikirkko on hiljentynyt, ainakin toistaiseksi. Mutta tiedän että sadat meillä leireilleet  muistelevat lämmöllä Rantahakalan leirejä.