Vähän lomaa ja työtä

Meillä on lomittaja Hannu apuna neljä päivää. Yleensä lomittajan kanssa on palkattuna avustaja, joka on lomittanut toista yrittäjää. Täten olemme päässeet yhdessä vapaalle. Nyt pätevät avustajat ovat maailmalla, armeijassa tai töissä muualla. Sen verran paljon navetalla on työtä että ei voi kuvitellakkaan että lomittaja tekisi kaiken yksin kun me häipyisimme lomille. Eikä se olisi oikein. Tällä kertaa pyrimme antamaan lepomahdollisuuden toisillemme fifty/fifty ja lomailemaan kotona työn vieressä. Yksin on tylsää lähteä minnekkään.

Kotona lomailu ei ole helppoa kun tekemättömät työt ´hyppii silmille´. Juha on yrittänyt syventyä Remeksen viimeiseen jännäriin ja Pirkko puuhastellut kotiaskareissa (nehän eivät ole työtä). Eilen kuitenkin Mikko oli vapaalla liikunnan opetuksesta yhteiskoululta ja antoi meille aamu-unet ja kaupunkipäivän. Käytiin tsekkaamassa Ninan upeaa asuntoa, syötiin hyvin ja paranneltiin talvivaatetusta. Kiva näin. Mutta kaikki kunnia kaikille maatalouslomittajille. Ilman heitä ei kaupoissa olisi maitoa, lihaa eikä muita maataloudesta saatavia elintarvikkeita!! Ihan totta! Kuka jaksaisi olla töissä vuoden ympäri jokaisena päivänä, ilman lomaa?

Ruustiina -lehmä on alkanut hiljalleen toipua. Eläinlääkäri on käynyt kolmena päivänä antamassa lisää kalsiumia suoneen ja me ollaan rukoiltu että lääkitys auttaa. Suun kautta annettuna Bovicalsit eivät ole tehonneet ja mamma on valahtanut pahnoilleen. Mutta pullo suoneen on tehonnut. Eiköhän se siitä iloksi muutu. Nämä lehmät ovat meille työkavereita. Ei tunnu hyvältä jos joku työkaveri on kipeä.

Nyt Turbo odottaa lenkkikaveria, joten on aika vetää nastalenkkarit jalkaan.