Talvi tekee tuloaan

Pakkanen nipistelee mukavasti poskipäitä ja maisema muuttuu talviseksi. Soilahti on jäätynyt. Talven tulo on mielenkiintoista aikaa. Jokainen päivä luonnon keskellä on erilainen.

Aamutöiden jälkeen, vielä hämärässä kuusikossa,  tein Turbon kanssa kävelylenkin. Oli niin hiljaista että askelten ääni tuntui liian kovalta meteliltä luonnon rauhan keskellä. Turbo ehti nuuskimaan jänisten ja metsämyyrien jäljet ja kaiken kaikkiaan teki varmaan kaksi kertaa pidemmän lenkin kuin minä. Joku pieni lintu piipitti oksistossa ja kevyitä pakkashiutaleita leijui verkalleen maahan. Peltoaukealla tuuli kylmästi, mutta kuusikossa oli tyyntä.

Minulla on samaisesta kuusikosta jännittävä muisto muutaman vuoden takaa. Lähdin syyskuun lopulla iltalenkille ja siinä juostessa  huomasin silmäkulmasta jotain outoa tien vasemmalla puolella. Pysähdyin ja tajusin tuijottavani karhua silmästä silmään. Tuntui epätodelliselta. Jopa juhlalliselta. Aivot raksuttivat nopeasti erilaisia toimintamalleja ja päädyin jatkamaan matkaa eteenpäin rauhallisesti kävellen antaen karhulle kuvan että ´ei hätää, en hyökkää kimppuusi :) ´ Samalla paukutin käsiä yhteen niin että metsä raikui. Olin varmaan yhtä säikähtänyt kuin karhu. Jälkeenpäin kävin katsomassa paikkaa. Välimatkaa oli 15 m. Karhu oli pyörähtänyt käpälillään ympäri niin että sammalet olivat irtoilleet ympäriinsä ja häipynyt metsän kätköihin. Sitä kohtaamista en varmasti unohda ikinä. Kuusikossa kävellessä tapahtuma palautuu välittömästi mieleen ja katse etsii automaattisesti liikettä puiden alta. Tuskin samanlaista lottovoittoa minun kohdalle osuu, ainakaan samassa paikassa. Luojan luonto on mahtava. Yksi ihminen on aika pieni rääpäle kaiken elämän keskellä.

On aika käydä navetassa päivätarkastuksella katsomassa että kaikilla on syötävää ja asiat kunnossa. Sitten vuorossa kauppareissu kirkonkylälle. Juha on metsätöissä ja Mikko tuuraamassa liikunnanopettajaa.

Karjatilan arki on yleensä hyvin tarkkaan suunniteltu. Aamulla herätys 05.15 ja siitä kipinkapin ruokkimaan, siivoamaan ja lypsämään yms. Samat toimet toistuu päivittäin. Myös iltapäivänavetalla. Minulta kysyttiin pari päivää sitten että eikö se ole tylsää. Ehkä joskus on. Toisaalta se on turvallisuutta. Eläimille toistuvat rutiinit ovat rauhoittava tekijä. Virhemahdollisuudet vähenevät kun työt tehdään aina samalla tavalla. Silti on oltava skarppina. Seurattava jokaista eläintä yksilönä. Syömistä ja käyttäytymistä. Samoin on seurattava navetan laitteita ja niiden toimintaa.

Poikkeamat huomaa nopeammin kun työrutiini ei muutu.                    

                                                                                                         Kynnöspelto peittyy lumeen.