HYVÄÄ JOULUA!

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE, PIENILLE JA ISOILLE LUKIJOILLEMME!

MÖÖ!

Kaksi jouluvasikkaa on syntynyt. Eilen aamulla pyörähti maailmaan Ahkeran poika ja nyt aamuyöstä Unksi-rouvan potra poika. Illalla jo ajattelimme että Unksin vasikka syntyy muutaman tunnin kuluttua, mutta ei kuitenkaan. Valvontakamerasta tilanteen edistymistä seurailin useamman kerran. Puoli kolmen aikaan lähdin käymään navetalla paikan päällä, kun aloin epäillä että mitäs jos vusuli on syntynyt ja kadonnut kuvakulmasta sivummalle. Mutta ei kuitenkaan. Tunnustelin syntyvän vasikan asentoa ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sorkat ja nenä olivat tulossa ensin, niin kuin pitääkin. Tutkimusteni perusteella päättelin että vielä menee pari tuntia. Emä oli saanut kalsiumlisäyksen illalla ja vaikutti pirteätä. Se söi heinää supistusten välissä, mikä on hyvä merkki. Komeassa kuutamossa taapersin takaisin nukkumaan.

Aamulla reipas vasikka sitten käveli Juhaa vastaan. Se siitä avustamisesta. Ei muuta kuin Unksi-emolle lämmintä juomaa ja Helunan Herätystä (se on samanlaista kuin urheilujuomat:)

Tänään vien kirkonkylän isolle mummille joulukuusen ja jatkan siivousprojektia. Mikko ja Lilli teki eilen ison osan siivouksista ja pöllyttelivät pölykoirat ulos jalottelemaan. Emme todellakaan ole mitään siivoushulluja, mutta pakko kertoa että viime viikolla joulusiivous alkoi ullakolta. Juha innostui hommaan, joten kaikenlaista rojua ja remontin aikaista jätettä kertyi traktorin peräkärryllinen vietäväksi jäteasemalle Sysmään. Siis ihan rojua, ei mitään aarteita eikä antiikkia. Sitä vaan vuosien saatossa tulee kerättyä minkä lie varalle kaikenlaista turhaa. Vai olisiko syynä se että kun ei viitsi heti viedä jotain roskiin, se jää nurkkiin. Kannattaisi kyllä heittää turhat romppeet heti pois, sillä peräkärryllinen sekajätettä maksaa 100 euroa. Nyt joulua voi viettää vaikka meidän ullakolla, jos tarkenee. Joulusiivouksen järkevyydestä oli radiossa pieni väittely, onko siinä järkeä ennen joulua vai joulun jälkeen. Minusta on mukavaa kun on puhdasta ja samalla muutettu huonekalujen paikkoja. Se antaa juhlan tuntua ja vaihtelu virkistää. Mutta ei siivouksesta pidä paineita ottaa. Jos ei itse jaksa, niin ei pidä muiltakaan vaatia. Joulu tulee vähemmälläkin. Pääasia että jokaisella on hyvä mieli ja voi viettää joulun niin kuin haluaa. Toivoisin että joulun aika olisi perheissä mukavaa yhdessäolon aikaa. Ja voi kauhistus, siivouskin voi olla sitä.

Tsemppiä mussukat

Lunta on tupsauttanut muutaman millin ja Juhan metsätöiden onneksi sää mukavasti lauhtunut. Päivä on mennyt normaalia rataa, ensin hoidettiin ja lypsettiin lehmät, sitten oli vuorossa Turbon aamulenkki juosten lumihangessa pitkin jäätä ja metsiä. Syke nousi mukavasti ja työkunto pysyy kohdallaan. Siis minä juoksin myös (turvasaappaat jalassa ja työhaalari päällä) puolipimeässä. Ei tarvitse pelätä että kukaan näkee. Tuolla ei todellakaan ole ketään joka osaisi ihmetellä asua.  Paitsi jäniksiä, hirviä ja ilves. Täällä maalla on hieno asia, että voi  hipsaista ulko-ovesta pihalle vaikka minkälaisessa kostyymissä tai ilman sitä, säästä riippuen, eikä pukeutumisella järkytä naapuria tai ohikulkijoita. He kun kulkevat ohi tai asuvat liki kilometrin päässä. 

Samalla kun minä kirmailin pitkin tanhuvia, Juha laittoin pannuhuoneen lämpiämään ja keitti maukkaan aamupuuron. Nyt isäntä on suunnistanut savotalleen ja minä aloittelen joulusiivouksia. Tänään on toisen isomummin kanssa käytävä kauppareissulla. Iltapäivällä palailemme lehmien pariin neljän tienoilla. Iltapuhteella Juha voitelee muutaman tunnin Erikin kilpasuksia. Huomenna on ekat kisat, ensimmäiset miesten sarjassa. Hiihtokilpailut ovat aivan oma maailmansa. Jossain vaiheessa kaiholla ajattelin, että kun pojat kasvavat, kilpailut jäävät. Vaan niin ei ole käynyt. Mikko on erikoistunut multisport-exreame kisoihin ja Erik hiihtää edelleen ja kilpailee lisäksi endurossa. Armeija on tuonut mukaan omat kilpailunsa.  Mutta eniten tässä jännitän Tanjan vauvan syntymistä. Oi ihme sentään, kuka pieni pipana siltä onkaan tulossa!! Kyllä elämä on mielenkiintoista!

Yhtäkään päivää en antaisi pois. Toki monta ikävää ja surullista asiaa on eletty, mutta ne päivät vain kirkastavat elämän ainutlaatuisuuden. Mikä parasta, jokaisena hetkenä voin luottaa siihen että Jumala pitää huolta 24 tuntia vrk. Vaikeat asiat on eletty miltein huomaamatta Hänen kanssaan. Sitten jälkeenpäin tajuttu että katos joo, tässähän oli Isommat Näpit apuna. Itse ei oltais osattu tai jaksettu tai mitä milloinkin. Näin se menee.

Talvea pitää

Juha-isäntä totesi aamulla lämpömittariin katsoessaan, että eiköhän mennä takaisin peiton alle lämpimään. (-20) Kuulosti järkevältä vaihtoehdolta. Mutta lehmät kutsuivat. Ja meillähän on lyhyt työmatka :) Ei tarvitse lämmittää autoa, eikä kääriytyä turkkiin ja huopikkaisiin, senkus saapastelemme pihan läpi ja ihastelemme pakkastaivasta mennessämme. No, ei se ihan noin romanttista oikeasti ole. Aamuherätys on aina vaikea, vaikka tätä on jo harjoiteltu reilusti yli 30 vuotta, ja jotenkin herättiin jo ennen omien lehmien lypsyä, toiselle työpaikalle ja sitä ennen kouluun.  Varsinkin kouluun herääminen oli rankkaa, se on pakko myöntää. En yhtään kadehdi teitä koululaiset. Mutta kohta teillä alkaa joululoma! Jippii! Koulu itse on ihan JEES! Sen on oltava. Jos ei ole, niin tee siitä JEES. Se on sinusta kiinni.

Nyt meidät on rokotettu influenssaa vastaan. Tässä hommassa ei voi sairastaa jotain joka vie petiin viikoksi, tai jopa kahdeksi. Lomittajien saanti flunssan takia on hyvin epätodennäköistä. Minusta rokotusten ottaminen on kansalaisvelvollisuus. Kuten äänestäminen. Enpä ainakaan ole taudinlevittäjä. Se että rokote itsessään on riski, on pienempi paha kuin itse influenssa, joista aiempien kokomusten  mukaan en ikinä selvinnyt lepäämällä ja juomalla kuumaa. Toipuminen vei lähes kuukauden, antibiooteilla höystettynäkin.  Rokote ei ollut kallis investointi. Tk:sta repepti ja apteekkiin!

Tänään on aika paistaa joulutorttuja ja karjalanpiirakoita. Pian talon täyttää leipomusten tuoksu ja leivinuunin lämpö. Joulussa on parasta sen valmistelu ja suunnittelu, vaikka pienellä kiireellä. Joulu on Jeesuksen synttärijuhla, joten sitä suuremmalla syyllä haluan valmistella joulua. Eikä sitä tiedä vaikka saisimme juhlia Onnin pikkusisaruksen 0 v.-synttäreitä siinä ohessa. Monenlaista jännitystä on siis ilmassa näin joulun alla.

Kaikenlaista

Aamupäiväntyöt navetalla on tehty ja kahvit juotu. Juha on suunnistanut metsään. Pientä sählinkiä olen pitänyt yllä ja etsinyt muutamaa piiloutunutta id-numeroa. Ne löytyi mutta niihin kuuluvia salasanoja ei. Voi ei, miksi pitää olla joka juttuun omat numerot! Tiedän kyllä miksi, mutta numerolitaniat ovat turhauttavia, vallankin jos ne unohtaa tai kadottaa. Joskus jopa kaipaan niitä aikoja kun kotitietokonetta ei oltu edes keksitty ja laskut käytiin kiltisti maksamassa pankissa. Samalla rupateltiin kuulumiset pankkineitien kanssa. Nyt on oltava  postimyyntiliikkeisiinkin käyttäjätunnukset ja salasanat. Sitä minä en ymmärrä.

Itsenäisyyspäivänä Onni 2 v. järjesti sydämmen tykytystä. Hän kävi Juha -papan kanssa isopappaa ja -mummoa katsomassa. Vikkelä kun on, niin huomasi Sirkka-mummon lääkemukin. Nesteenpoistolääkkeen hän ehti nielaisemaan, ennen kuin huomasivat. Siinä sitten Tanja-äiti soitteli hädissään ensiapuun ja kyseli mitä tehdään. Onni ei itse ollut moksiskaan vaan popsi pipareita ja omenenoita palanpainikkeeksi. Juha-pappa juotti hänelle mehua. Loppujen lopuksi mitään kauheaa ei tapahtunut. Päinvastoin, Onni oli vallan pirteää poikaa. Ehkä vähän janoinen, sillä kun olin tiskaamassa hän tuli apumieheksi ja halusi samalla juoda mukilla vettä hanasta. Pissiä kyllä tuli runsaasti. Elikkä siitä opimme että pillerit piiloon.

Ohessa nopeita kahden suupalan kahvipipposia. Keksejä, joiden päälle jotain hyvää Hovi-juustoa, mantelirakeita ja pakastimesta marjoja. Joululeipomisia olisi pikkuhiljaa tehtävä. Tanja leipoi itsenäisyyspäivänä herkullisia luumu-suklaarae cookieita. Niin hyviä, että ei ne taida jouluun riittää.

Onnea Itsenäinen Suomi!

Meidän maa

Niin meidän on tää meidän maa,
min harjanteilta me näämme,
nuo kylät, nuo vainiot, rannat, veet,
nuo metsäin siintävät taipaleet,
tää kirkas yö yli päämme,
tää kirkas yö yli päämme.

Se on untemme maa,
se on riemumme maa,
mi on liittynyt elämäämme,
miss usein, kun myrsky jo meidät kaas,
nous toivo ja nosteli lippua taas;
se on Suomi, min suojaksi jäämme
se on Suomi, min suojaksi jäämme   (Valter Juva)

Ilveksen jäljet

Taas tuli vastaan jotain mielenkiintoista aamulenkillä. Ilves oli käynyt kiertämässä meidän venerannasta oman lenkkinsä ja suunnistanut Huhtsaareen päin. Kuva on vähän hämärä, hämärää kun oli. Tassun lähikuvasta en pienellä kameralla saanut tarkkaa. Kokoa tassuilla oli reilut 10 cm, mutta koska se oli tallustellut liukkaalla jäällä voi otuksen varpaat olla niin levällään kuin mahdollista, joten eläimen kokoa ei voi päätellä. Anturan takaosa oli epäsymmetrinen, ei niin siisti kuin kissalla. Jälki oli kissantassumaisen pyöreä. Ilveksistä on tällä alueella runsaasti havaintoja, sillä niiden herkkua eli jäniksiä on runsaasti. Keväällä onnistuin näkemään tupsukorvan ollessani istuttamassa kuusentaimia. Se loikkasi tuulen  puolelta isolle kivelle istutusaukon reunalla. Kiven takana oli tiukkaa nuorta kuusikkoa, joten mirri ei huomannut minua ajoissa. Muutama sekunti toisiamme katselimme ja sitten se äänettömästi liukui takaisin kiven taakse ja häipyi ilman risahdustakaan. Että kyllä maalla on mukavaa. Kun pitää silmät auki, niin aina näkee jotain mielenkiintoista. Harvoin vain on kamera mukana.

Vanhan riihen ohi kulkiessa tuli monta mukavaa kesäistä muistoa mieleen. Riihi toimi alkuperäisessä virassaan ties kuinka kauan. Siellä sukupolvi toisensa jälkeen kuivasi tilan viljat. Riihi lämmitettiin sisäänlämpiävällä uunilla ja  lyhteet kuivuivat orsilla. Puiminen oli lihastyötä. Jyvät irroitettiin lyhteitä seiniin hakkaamalla ja lattialla oljista vielä viimeiset jyvät puuvarstoilla. Oljista tehtiin patjoja ja muuta mukavaa. On riihellä synkkiäkin muistoja, sillä entisinä aikoina vainajat vietiin riiheen tai savusaunaan odottamaan hautauspäivää. Tilan vanha savusauna on purettu vuosia sitten.

Myöhemmällä ajalla riihi on ollut lasten leirikirkkona ja tilan museona. Rantahakalassa pidettiin Heinolan , Sysmän ja Hartolan helluntaisrk.n yhteisiä lastenleirejä kymmeniä vuosia. Leirikirkko oli mieleenpainuva kokemus. Oli monenmoista lasten järkkäämää ohjelmaa ja näytelmää. Reipas laulu kuului tyveninä iltoina kauas järvelle ja Särkilahden kylälle asti. Siitä ei kyllä kaikki tykänneet. Riihessä on pidetty usean eri seurakunnan seuroja sulassa sovussa ja siellä ovat kokoontuneet myös saksalaiset leiriläiset ja muitakin ryhmiä etsimässä kokemuksia. Moni iso ja pieni ihminen on saanut tummassa riihessä kohdata Vapahtajan ja eheytyä. Kertoa hiljaa Herralle elämänsä suruja tai iloita uudesta elämästä ja uusista mahdollisuuksista. Meillä on loputtomien mahdollisuuksien Jumala, kun sen vain oivaltaisimme.Sillä siinä missä meidän mahdollisuudet ja voimat loppuu, siinä Jumalan mahikset vasta alkaa. Tällä vuosituhannella lastenleirit ovat siirtyneet leirikeskuksiin mukavuuksien äärelle ja telttaleirit nokipannuineen ovat historiaa. Leirikirkko on hiljentynyt, ainakin toistaiseksi. Mutta tiedän että sadat meillä leireilleet  muistelevat lämmöllä Rantahakalan leirejä.

Pikku sonnit autoajelulle

Tänään sonnipojat lähtivät autoilemaan naapurikylälle.  Siellä ne saavat kasvaa  isoiksi sonneiksi Eeron hyvässä hoidossa ja huolenpidossa.

Pienin sonni jäi vielä kotinavettaan kasvamaan vähän kokoa ja juomaan loput juustomaidot. Viikon päästä sekin saa uusia kavereita Eeron sonnilasta. Nyt pääsemme siirtämään lähteneiden tilalle uusia vasikoita ja pesemään tyhjiä karsinoita uusia asukkaita varten. Tässä kuussa syntyy vielä 3 ja tammikuussa on odotettavissa n. 8 uutta vasikkaveijaria. Että vilskettä riittää sillä rintamalla. 

Kuvassa tyttöporukka odottaa ruokintapaikalla säilörehua ja rapsutuksia.

Lunta sataa. Se tietää tilan tontulle puuhaa. Nyt on lähdettävä kirkonkylälle täydentämään meidän ihmisten muonavarastoja viikonlopuksi. Saa nähdä ketä perheestämme kotiutuu itsenäisyyspäivän viettoon :)

Joulua kohti

Tallitonttu Teuvon jouluvalmistelut ovat alkaneet. Niitä voit seurata joulukalenterista ihan ilmaatteks. Ihmeekseni yli 150 katsojaa on käynyt Teuvon touhuja kurkkaamassa. Tämä on tyyliin vanhanajan kalenteri, josta löytyy uusi kuva joka päivä. Toivottavasti Teuvo tuo piristystä kaikenikäisten joulunodotukseen. Ainakin tontun touhut ovat vähän erilaisia kuin kaupunkitonttujen. Pitäkää hyvänänne :)

Tänään oli jälleen paperin pyöritys -päivä. Yhtäköyttä -hankkeen tiimoilta oli neljän hengen ryhmä suunnittelemassa lomakkeita lomaoikeutettujen maatalousyrittäjien tulevaisuuden ratoksi. Niinkuin täytettäviä lomakkeita ei vielä olisi riittävästi nykyäänkin. Minun on myönnettävä että joskus ennen ajanlaskun alkua suorittamani sihteeri-merkonomin tutkinto ei ole mennyt hukkaan. Olisi pitänyt sen lisäksi opiskella eläinlääkäriksi, sairaanhoitajaksi, metsätalousinsinööriksi, suurtalouskokiksi ja vähintään agronomiksi. Suunnitteella olevan lomakkeen tulisi palvella kaikenlaisia tiloja - pieniä, suuria, vanhanaikaisia ja moderneja. Siksi he olivat tällaisella keskivertotilalla. Matka jatkui toisille tiloille etsimään uusia ihmeitä ja täytettäviä kohtia lomakkeisiin.

Ensin teimme olosuhdekartoitusta. Kierreltiin ympäri navettaa, varastoja, maitohuonetta yms. Ihmeteltiin eri laitteita ja niiden toimintaa sekä mahdollisia vaaratekijöitä kaikissa työvaiheissa. Lehmiä ja vasikoita katseltiin. Mietimme tilamme työohjeita. Tutkittiin valokatkaisimien paikkoja. Suunniteltiin parannusideoita. On mielenkiintoista katsella omaa työpaikkaa toisen ihmisen silmin. Se on valaisevaa ja hyödyllistä. Vanhoja rakennuksia ei kannata kovin kummoiseen muotoon muovata, mutta toimivampia ratkaisuja voi löytyä näihin raameihin. Tärkeää on että eläimillä on hyvä olla mutta yhtä tärkeää on että työntekijän ei tarvitse pelätä esim. viallisia laitteita tai putoamista lietekaivoon. Tämän tiimin tavoitteena oli että lomittajilla olisi hyvä olla ja siihen pyrimme.

Juha oli mielipuuhassaan - mötkäyttelemässä tukkeja tantereeseen. Hän häipyi vähin äänin kun em. hankkeen rouvajoukkue ilmaantui papereineen. Se oli viisas veto!

Pakkanen paukkuu

Talvi näyttää oikeasti tulevan marraskuussa tänä vuonna. Pakko se on uskoa. Mutta eipä tuo haittaa. Pannuhuoneeseen pökköä pesään.  Talo on HUOMATTAVAN paljon lämpimämpi nyt remontin jälkeen kuin mitä se oli ennen sitä. Eristettä tuli ulkoseiniin ja ullakolle. Ikkunat on uusittu ja ovet samaten.

Navetassa on pakkasella sopivan  lämmintä ilman lämmitystäkin. Lehmä on oivallinen lämpöpatteri. Siellä asustaa yhteensä 55 tällaista lämpöpatteria, joten hyvä ilmanpoisto on välttämätön , muuten navetta olisi kostea ja liian lämmin. Poistoilmasta voisi kerätä todellisuudessa lämpöenergiaa vaikka lämmitettävän veden esilämmitykseen. Tilatankin lämpö, joka syntyy maidon jäähdyttämisestä, kerätään em. tarkoitukseen. Pieni säästö sekin. Lämmintä vettä kuluu melko paljon maitoputkiston ja tilatankin pesuun.

Tänään oli toimistopäivä. Juha teki kirjanpitoa ja Pirkko karjakirjanpitoa yhdessä tuotantoneuvojan kanssa. Tuli laskettua mitä eläimen ovat syöneet ja kuinka paljon syksyn aikana. Samalla laskeskelimme miten kesällä kerätyt rehut riittävät. Heinäkuu oli kuuma ja kuiva, joten toinen säilörehusato jäi odotettua pienemmäksi. Samoin viljaa ei tullut ennakoidun mukaisesti. Ostorehut ovat kalliita. Laskelmien mukaan näillä mennään kevääseen ja alku kesään.  Toivotaan että kevät tulee ajoissa ja karja pääsee ajallaan laitumille. 

Pakkasella on mukava muistella mennyttä kesää, joten laitan kuvan meidän nuorikoista kirmaamassa aamun usvassa kesälaitumilla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hyvä että kuvaaja ei jäänyt jalkoihin.

Talvi tekee tuloaan

Pakkanen nipistelee mukavasti poskipäitä ja maisema muuttuu talviseksi. Soilahti on jäätynyt. Talven tulo on mielenkiintoista aikaa. Jokainen päivä luonnon keskellä on erilainen.

Aamutöiden jälkeen, vielä hämärässä kuusikossa,  tein Turbon kanssa kävelylenkin. Oli niin hiljaista että askelten ääni tuntui liian kovalta meteliltä luonnon rauhan keskellä. Turbo ehti nuuskimaan jänisten ja metsämyyrien jäljet ja kaiken kaikkiaan teki varmaan kaksi kertaa pidemmän lenkin kuin minä. Joku pieni lintu piipitti oksistossa ja kevyitä pakkashiutaleita leijui verkalleen maahan. Peltoaukealla tuuli kylmästi, mutta kuusikossa oli tyyntä.

Minulla on samaisesta kuusikosta jännittävä muisto muutaman vuoden takaa. Lähdin syyskuun lopulla iltalenkille ja siinä juostessa  huomasin silmäkulmasta jotain outoa tien vasemmalla puolella. Pysähdyin ja tajusin tuijottavani karhua silmästä silmään. Tuntui epätodelliselta. Jopa juhlalliselta. Aivot raksuttivat nopeasti erilaisia toimintamalleja ja päädyin jatkamaan matkaa eteenpäin rauhallisesti kävellen antaen karhulle kuvan että ´ei hätää, en hyökkää kimppuusi :) ´ Samalla paukutin käsiä yhteen niin että metsä raikui. Olin varmaan yhtä säikähtänyt kuin karhu. Jälkeenpäin kävin katsomassa paikkaa. Välimatkaa oli 15 m. Karhu oli pyörähtänyt käpälillään ympäri niin että sammalet olivat irtoilleet ympäriinsä ja häipynyt metsän kätköihin. Sitä kohtaamista en varmasti unohda ikinä. Kuusikossa kävellessä tapahtuma palautuu välittömästi mieleen ja katse etsii automaattisesti liikettä puiden alta. Tuskin samanlaista lottovoittoa minun kohdalle osuu, ainakaan samassa paikassa. Luojan luonto on mahtava. Yksi ihminen on aika pieni rääpäle kaiken elämän keskellä.

On aika käydä navetassa päivätarkastuksella katsomassa että kaikilla on syötävää ja asiat kunnossa. Sitten vuorossa kauppareissu kirkonkylälle. Juha on metsätöissä ja Mikko tuuraamassa liikunnanopettajaa.

Karjatilan arki on yleensä hyvin tarkkaan suunniteltu. Aamulla herätys 05.15 ja siitä kipinkapin ruokkimaan, siivoamaan ja lypsämään yms. Samat toimet toistuu päivittäin. Myös iltapäivänavetalla. Minulta kysyttiin pari päivää sitten että eikö se ole tylsää. Ehkä joskus on. Toisaalta se on turvallisuutta. Eläimille toistuvat rutiinit ovat rauhoittava tekijä. Virhemahdollisuudet vähenevät kun työt tehdään aina samalla tavalla. Silti on oltava skarppina. Seurattava jokaista eläintä yksilönä. Syömistä ja käyttäytymistä. Samoin on seurattava navetan laitteita ja niiden toimintaa.

Poikkeamat huomaa nopeammin kun työrutiini ei muutu.                    

                                                                                                         Kynnöspelto peittyy lumeen.

Vähän lomaa ja työtä

Meillä on lomittaja Hannu apuna neljä päivää. Yleensä lomittajan kanssa on palkattuna avustaja, joka on lomittanut toista yrittäjää. Täten olemme päässeet yhdessä vapaalle. Nyt pätevät avustajat ovat maailmalla, armeijassa tai töissä muualla. Sen verran paljon navetalla on työtä että ei voi kuvitellakkaan että lomittaja tekisi kaiken yksin kun me häipyisimme lomille. Eikä se olisi oikein. Tällä kertaa pyrimme antamaan lepomahdollisuuden toisillemme fifty/fifty ja lomailemaan kotona työn vieressä. Yksin on tylsää lähteä minnekkään.

Kotona lomailu ei ole helppoa kun tekemättömät työt ´hyppii silmille´. Juha on yrittänyt syventyä Remeksen viimeiseen jännäriin ja Pirkko puuhastellut kotiaskareissa (nehän eivät ole työtä). Eilen kuitenkin Mikko oli vapaalla liikunnan opetuksesta yhteiskoululta ja antoi meille aamu-unet ja kaupunkipäivän. Käytiin tsekkaamassa Ninan upeaa asuntoa, syötiin hyvin ja paranneltiin talvivaatetusta. Kiva näin. Mutta kaikki kunnia kaikille maatalouslomittajille. Ilman heitä ei kaupoissa olisi maitoa, lihaa eikä muita maataloudesta saatavia elintarvikkeita!! Ihan totta! Kuka jaksaisi olla töissä vuoden ympäri jokaisena päivänä, ilman lomaa?

Ruustiina -lehmä on alkanut hiljalleen toipua. Eläinlääkäri on käynyt kolmena päivänä antamassa lisää kalsiumia suoneen ja me ollaan rukoiltu että lääkitys auttaa. Suun kautta annettuna Bovicalsit eivät ole tehonneet ja mamma on valahtanut pahnoilleen. Mutta pullo suoneen on tehonnut. Eiköhän se siitä iloksi muutu. Nämä lehmät ovat meille työkavereita. Ei tunnu hyvältä jos joku työkaveri on kipeä.

Nyt Turbo odottaa lenkkikaveria, joten on aika vetää nastalenkkarit jalkaan.

Oli kiireinen viikko

Alkuviikosta päivitin tilan omavalvontasuunnitelmaa ja tarkastelin kaikki tilan valvonnassa käytettävät mapit ja kansiot. Sillä - keskiviikkona oli hygieniatarkastus. Tarkastava eläinlääkäri oli onneksi tyytyväinen, eikä täydennettävää löytynyt. Hän tarkasti myös maidonsäilytystilan ja maidonkäsittelyyn liittyvät asiat käytännössä, eikä vain paperilta. Näiden lisäksi tarkastettiin myös eläinten tilat, olosuhteet yms. Jo muutama viikko aikaisemmin oli varsinainen navettatarkastus. Vasikoiden karsinat saivat erityistä kiitosta, ja vasikat köllöttivät pahnoissaan tyytyväisinä. 

Tyytyväiset kaverukset

Meidän navetan vanhaosa on alkujaan 40-luvulta. Siitä sitä on moneen otteeseen muutettu ja muotoiltu. Viimeisessä muutoksessa kaikki vanhat väliseinät saivat kyytiä ja tila on niin avara kuin se olla voi. Kannatuksia tietysti on tehty järeistä teräspalkeista ja pylväistä. Ei tätä  voi uusiin miljoonanavetoihin verrata, mutta meille tämä on sopiva. Tällä muotoilulla aiotaan mennä nähtävästi niin kauan kuin lehmiä on.  Alkujaan samassa navetassa ovat asustaneet lehmät, vasikat, kanat, possut ja hevoset. Nykyään navetassa saa sääntöjen mukaan asua ainoastaan lehmiä. Toki navettakissa täytyy olla pitämässä hiirulaiset järjestyksessä.

Juha on touhunnut kuusikossa. Lumi puiden oksilla on hankaloittanut työskentelyä. Selkä kastuu ja saha temppuilee. Erikin 2kymppisiä juhlimme lauantaina. Oli kiva rupatella ystävien ja sukulaisten kanssa hyvän ruoan äärellä. Samana lauantaina halvaantui myös Ruustiina-rouva, siis lehmä, ennen poikimista. Sitä on hoidettu eläinlääkärin avustuksella. Hänen avullaan syntyi pirteä sonnipoika. Ruustiinan kunto tuntuu vielä heikolta ja ruoka ei mastu, mutta nyt se sentäs seisoo jo. Se on iso helpotus. Muuten sitä olisi käänneltävä parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Voit kuvitella miten 450 kiloinen veltto lehmä kääntyy :) Siinä puuhassa tulee helposti työtapaturmia.

Tässä päällimmäiset viikon kuulumiset. Paljon muutakin on puuhattu, esim. koulutettu Turbo -koiraa.

Error

Voi ei! Joskus työt tökkii...yleensä oman virheen takia. Olin unohtanut ilmoittaa yhden syntyneen vasikan tiedot ja toiselle olin kirjannut väärän emän. Miten nyt sellaistakin olin mennyt tekemään?! Tämä jälkimmäinen taas esti lähettämästä maitojen mittaustietoja. Enkä tavoittanut puhelimeen meidän maitotalousneuvojaa joka olisi voinut ratkaista ongelman. Käytössämme oleva ohjelma ei sallinyt lähetettyjen poikimistietojen muokkausta. Vaikka mielestäni joskus olen jonkun virheen korjannut. Noh. Täytyy odottaa huomista päivää.
Aamupäivä meni metsässä. Siellä ei ollut ongelmia. Oli kiva raikas sää raivata risukkoa. Tankkaustauolla on mukavaa hörpätä mehua, pureskella pähkinöitä ja katsella aikaansaannosta.

Mitä tilalla nyt touhutaan

Viime päivinä navetassa on syntynyt uutta elämää. Pieniä tutti-vasuja on useita. Niiden juomisen harjoitteluun menee aikaa, mutta nälkä opettaa melko nopskasti pikku veitikat herkutttelemaan emojen juustomaidolla. Vanhin Malli-lehmärouva pyöräytti 11. vasikkansa. Hyvin meni ja mamma voi erinomaisesti, mitä nyt maavara on matala :) Viimeisin sonnipoika syntyi Uppelis-lehmälle muutama tunti sitten. Hyvin meni sekin synnytys, niin hyvin että ei ehditty edes vastaanottamaan uutta tulokasta. Siellä se ihmetteli uutta ympäristöä. Emo nuoli vasikkaansa innokkaasti ja oli onnellinen.

Aamut ja illat vierähtää rattoisasti navetalla. Päivisin touhuamme metsässä. Juha on rehkinyt kuusikon raivauksessa, siis pajut, lepät ym pois ja uutta tilaa kuusille. Pirkko ja Mikko ovat hoidelleet pikku kuusia. Taimikoista on raivattu raivaussahoilla risuja ja heinää taimien ympäriltä. Keväällä on taimille valoa tarjolla ja uusi kasvu alkaa reippaasti .... ellei myyrät talven aikana käy herkuttelemassa kyseisillä taimilla. Toivottavasti ei. Sekin suru on muutama vuosi sitten koettu.

Mikko raivaamassa tilaa taimikolle.

Maatilan elämää

Nyt voit seurata tilamme värikkäitä tapahtumia myös blogin välityksellä. Jatkuvasti on tekeillä monenlaista puuhaa ja askaretta. Kaiken tämän lomassa tietysti myös sattuu ja tapahtuu. Pyrimme kiireiltämme jakamaan kuulumisiamme tänne, joten tervetuloa elämään hetkiä kanssamme.

Minni toivottaa sinut tervetulleeksi Rantahakalaan