Kesä ja talvi samaan aikaan

Helmikuu tuli nähdyksi. Ei tuonut sekään meille odotettua talvea, ainakaan lunta. Viime päivinä pikemminkin on ollut keväinen tunnelma, etenkin jos aurinko on paistanut. Talitintit, sun muut tintit, ovat laulaneet innoissaan jo monta viikkoa.  Lunta ei juuri ole (paitsi tänään sitä on ripotellut ohuen harson verran) Järven jäältä lumi on sulanut. Osin siksi että vesi nousi jään päälle ja lämpöasteita oli päivätolkulla.

 Nyt on mitä parhaimmat luistelu ja kelkkailu kelit. Aamupäivisin pilkkimiehet viipottavat potkureillaan pipot suorina kohti ulappaa ja iltapäivällä klo 14.30 (silloin kalat varmaan lopettaa aterioinnin) yhtä vinhaa kyytiä kylän rantaan kalapussit pullollaan.

Olen ottanut hiihtämisen tilalle toisen yhtä kiehtovan harrastuksen, avantouinnin. Juhan serkku sai hänet ylipuhuttua, että olisi avanto saatava, rannalla kun kerran asumme. Niinpä isäntä hipsi moottorisahansa kanssa rantaan ja erinäisten hikipisaroiden ja ähellyksen jälkeen meillä oli komea avanto. Sinne sitten naiset pulikoimaan. Kiitos Terttu :) Minun ensimmäiset pulikoinnit oli sekunnin sadasosissa mitattavissa, mutta nyt siellä voi jo muutamia uintivetoja ottaa. Ja OI miten upea olo siitä jää! Ihan käsittämätöntä.

Miten en ole tuota ennen hoksinut? Tähän hassutukseen minut oikeastaan innosti fysioterapeutti, hoitaessaan kipeytynyttä niskaani. Pakko on sanoa että niska on paljon paremmassa kunnossa. Kipu on ainakin helpottanut. En tiedä mitä siellä sitten on tapahtunut, mutta kun kipu on pois, niin olo on hyvä. Suosittelen, jos joku kipujen kanssa kamppaileva tätä lukee. Ei maksa muuta kuin vaivan. Toki kannattaa kysäistä siltä hoitavalta lääkäriltä, jos tuo jotain avantouinnista ymmärtää, suositteleeko. Tuskin suosittelee jos sairaskertomus on täyttynyt sydänvaivoista.

Sauna ja avanto ei sovi yhteen! Lämpöisesti villaista päälle ja lämmintä juomista uimisen jälkeen. Sitten vaan nauttimaan hyvästä olosta :) Järvistä ja vesistöistä ei Suomessa ole puute, joten automatkan päästä löytyy varmasti avantouintipaikka, jos ei omalle takapihalle ole sellaista siunaantunut.

Kesästä haaveillen

Valokuvia on mukava toisinaan tiirailla ja muistella menneitä. Viime vuosi oli monipuolinen kaikin mahdollisin tavoin. Luonto näytti aurinkoiset ja myrskyiset kasvonsa.

Mustikankukat lupailivat hyvää satoa. Se myös tuli.

Ketunleivät

Raekuuron jälkeen isäntä sai virittää kylvökoneen uudelleen.

Kuusentaimet ja kukkapelto

Ketoneilikan aika

Onni ja Hattara pihahommissa

Metsämansikoita oli runsaasti ja isoja sellaisia. Nami!

Rouva Ruustiina ja 100 000 kg:n maitotehdas

Kesävieraat otetaan töihin mukaan

Talon tytärkin on pidettävä ajantasalla

Rankkasade "niitti" heinäpellon

Oivan oivat popot

Talviset touhuajat

Pari sinisen hämärää kuvaa lintujen ruokintapaikan alta. Minun kamera ei vastaa ihan (siis ollenkaan)

luontokuvaajien hienoja putkia. Silti on kiva yrittää tallentaa otoksia ympärillämme pyörivistä otuksista. 

Tämän talven aikana ruokintapaikka on pursunut talitiaisia. Niitä on parhaimmillaan reilun kolmekymmentä. Tosi vaikeita laskettavia, kun sama tintti ehtii lentää ees-sun-taas siinä kun minä tavaan sinne kolmeenkymmeneen. Sinitiaisia pyörii sapuskoimassa vajaa kymmenen. Hömötinttejä ei juuri ole näkynyt, se on vähän outoa, sillä aikaisempina talvina niitä on ollut runsaasti. Pyrstötiaisia ei myös ole näkynyt.

Punatulkkuja käväisi joulun alla, mutta jatkoivat matkaansa seuraavaan osoitteeseen. Käpytikkapariskunta

vierailee päivittäin samoin kuin oravat ja keltasirkut.  Harvinaisempi tuttavuus ovat pikkuvarpuset. Niitä on ollut toistakymmentä parhaimpina päivinä.

Navetalla lehmien elämä jatkuu tuttuun rentoon tapaan. Pakkaset eivät niissä hommissa juuri haittaa.

Meillä pakkaskauden rehut otetaan torneista, joissa rehu ei pääse jäätymään. Ainoastaan siltanosturi on pakkasella vähän nihkeä, kuten myös rehun siirtäjän sormet. Rehu tulee elevaattorilla ruokintapöydälle, josta se sitten siirretään karjan eteen.

Tuo pönttö vasikoiden karsinassa on puskemista varten. Sen sisällä on sopivasti vettä, että vasikoilla on enemmän hommia kun pönttöä kurittavat. Karsinan korokkeelle lisätään aamuin illoin puhtaat oljet ja purua, joilla tyttöset nukkuvat, ruokailupaikka on kuvasta oikealle. Näin meillä, tämmöisen pienen karjan kanssa touhutaan.

Talvitulva Tainionvirralla

Hyydepato muodostui jääkannen alle ja nosti jääkuoren reilut puoli metriä. Normaalisti tässä ei ole kumparetta,                 ei edes kiviä. Saukko oli käynyt laskemassa mäkeä kohouman reunalta:) Kohde on Olkkolan ja Mäentalon tilojen välissä. Menneen viikonlopun leudompi sää helpotti tilannetta ja vesi laski n. 30 cm.
 Tammikuussa nopeasti kylmentynyt ilmanala sai aikaan mielenkiintoisia ilmiöitä. Joskin myös kaikenlaista harmia. Joen yläjuoksulla Hartolan puolella armeija ja palokunta on ahertanut monta päivää räjäyttäen hyydepatoja ja kaivinkone on kauhonut rannalta patoja auki, mitä on ylettynyt. Joen vesi on tunkeutunut asuinrakennusten kellareihin ja huuhdellut rantasaunoja. Muistan vastaavan tilanteen noin 48 vuotta sitten. Silloin joki nousi Olkkolan saunan lattialle ja jäätyi sinne. Siitä huolimatta saunoimme normaalisti. Oli kosteat löylyt. Tuolloin joki oli vielä korkeammalla kuin nyt.

Rannan puut jään saartamina.

Ruisleivän tuoksua

Luonto vaihtoi pakkasvaihteen päälle,

 joten oli mukavaa lämmittää tuvan uuni ja

 pyöräyttää tuoksuva hapantaikina.

 Tuossa se juurtui yön yli

 ja aamulla lisäilin loput ruisjauhot taikinaan.

Leivät nousemassa

ja uunissa kypsymässä. Mikä voi olla herkullisempaa
 kuin voinokare kuuman leipäpalan päällä. Nami:)

Täällä ollaan :)

Hyvää alkanutta vuotta 2014!!! Kiitos kaikille joulukorteista! Lähetin vain 40 korttia, joten osa jäi ilman, mutta emme ole ketään unohtaneet.

Blogimme on päivittynyt hieman nihkeästi. Näin monasti käy kun jotain aloittaa suurella innolla, niin joku päivä huomaa että, OHO, olen unohtanut koko jutun.  Elämä on täynnä niin kaikenmoista touhua ja miettimistä, joten jotain aina jää sivummalle.

Talvi, tai miksi tätä lumetonta tammikuuta kutsuisi, on mennyt nopskasti. Karja puuhastelee navetassa normaaliin malliin, niitä karvakorvia ei lumen puute haittaa. Me kaksijalkaiset olemme karjan hoitohommien välissä kyllä keksineet tekemistä. Minulle joulun aika toi tuttuja jouluaskareita, leipomisia ja ruuanlaittoa.

Isäntä urakoi metsässä tuulen kaatamien puiden kanssa. Niitä kertyi pölli poikineen. Kun yhden myrskyn puut oli kerätty, saapui seuraava myräkkä.  Juha sanoikin että hänellä oli metsähommissa kolme apulaista, Eino, Oskari ja Seija (myrskyjen nimet).

Minua ei lumeton joulunaika oikeastaan haitannut mitenkään. Ihme kyllä. Nuorempana ja lapsena muistan että melkein itku tuli jos jouluaattona ei ollut lunta. Nyt on ollut ihan kiva saapastella puutarhassa ja ulkosalla. Puuhailla monenlaista mitä normaalisti ei tähän vuoden aikaan tule tehtyä. Äsken haravoin pihapolun reunasta syksyn lehtiä. Puutarhassa kasvaa esim. viime kesän persiljat ihan vihreinä ja maukkaina, samoin mintut. Samoin kuistilla on ruukussa joku kaunis viherkasvi-mikä-lie. Näitä ei ole joulukuulla olleet pienet pakkaset nujertaneet. Kuusentaimikoita olen myös saapastellut hoitelemassa ja etsimässä kaatuneiden heinien alta. Eipä tarvitse keväällä  sitä hommaa enään ajatella. Juha on siirtynyt polttopuiden kaatamisiin.

Turbolta terveiset kaikille kavereille!