Siinäpä se.
Eilisen jälkeen ei oikein yötä tullutkaan. Yksi lehmä osoitti poikimisen merkkejä iltatarkastuksen aikaan.
Sille laitettiin valvontakamera ja pilttuu pehmoiseksi. Vaan yö meni, uni ei silmään tullut ja mitään ei tapahtunut, muuta kuin lehmä-ressu oli touhuissaan koko yön. Yöllä kävin tunnustelemassa että vasikka on niin syvällä etten juuri sormenpäälläkään ylettynyt auttamaan. Aamulla syntyvä oli jo noussut ylemmäs, mutta sieltä oli tulossa pää, sorkkia ei tuntunut.
Niitä sitten etsimään. Löytyihän ne kun aikani meloskelin lehmän sisuksissa. Viimein päästiin vetämään vasikka ulos. Vaan eipä ollut henkeä pienellä.
Voi sentään. Lehmä hoidettiin niinkuin aina poikimisen jälkeen ja annettiin halaukset ja lohdutukset. Silminnähden emä ymmärsi että vasu oli kuollut. Se peitteli pienen heinillä ja kävi kohta makaamaan siihen viereen.
Siinä huokasin että sattuuhan näitä ja lähdin laittamaan lypsykonetta valmiiksi. Silloin Juha-isäntä huusi että täällähän on puhaltunut lehmä. Sille juoksutin kiireenvilkkaa pullon öljyä ensihätään ja sitten hierottiin ja hierottiin. Upean massu oli kuin jumppapallo ja sen olo tukala. Ei auttanut muu kuin desinfioida puukko ja se "jumppapallo". Juha operoi puukolla reiän nälkäkuoppaan. Kaasu alkoi puhista reiästä navettailmaan. Naapuri lehmät nyrpistelivät nokkaansa. Siinä kyselin eläinlääkäriltä lisäohjeita kännykällä. Myöhemmin hän saapuikin antamaan antibioottia ja muita troppejaan. Laitettiin vielä holkki massupeitteiden läpi, että reikä ei mene tukkoon.
Toivotaan parasta. Aamulypsy kyllä venähti myöhäiselle ja aamukahveille päästiin yhdentoista korvilla. Onneksi maitoauto tulee vasta huomenaamulla, muuten olisi jäänyt ilman tämän aamun antimia.
On sitä sattunut ennenkin kaikenlaista. Viime lauantai ilta vietettiin viiden mullitytön etsinnöissä. Olivat lähteneet omin luvin lauantai illan viettoon ja aika kauas olivat neitoset ehtineet. Noin 5 km.n päässä on sikatila ja siinä naapurissa maitotila, josta meille soitettiin iltahämärissä, että olisko nämä teidän. Olihan ne. Siellä juoksivat hurmoksissa pitkin possutilan komeaa vehnäpeltoa. En edes uskaltanut ajatella tilan isännän mietteitä kun hän menee peltoaan katsomaan.
Tulivat kyllä kiltisti Juhan ja jauhoämpärin perässä puolijuoksua kotiin. Maantiellä vähän hirvitti, mitenkä käy kun neitoset rintarinnan täyttivät molemmat ajokaistat. Onneksi tuli vain yksi auto joka ystävällisesti pysäytti menopelinsä ja odotteli että ohitimme heidät. Autosta kömpi hämmentyneen näköinen nuori mies joka oli huolissaan onko hänen hiukset hyvin. Niin no, harvoin näin nättejä tyttöjä vastaan juoksee. Tyttöset senkus niskojaan nakkeli ja lantiot keinuen jatkoivat matkaa. Eivät onneksi innostuneet muotoilemaan heidän auton peltejä uudelleen (sekin olisi voinut tapahtua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti