HYVÄÄ JOULUA!

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE, PIENILLE JA ISOILLE LUKIJOILLEMME!

MÖÖ!

Kaksi jouluvasikkaa on syntynyt. Eilen aamulla pyörähti maailmaan Ahkeran poika ja nyt aamuyöstä Unksi-rouvan potra poika. Illalla jo ajattelimme että Unksin vasikka syntyy muutaman tunnin kuluttua, mutta ei kuitenkaan. Valvontakamerasta tilanteen edistymistä seurailin useamman kerran. Puoli kolmen aikaan lähdin käymään navetalla paikan päällä, kun aloin epäillä että mitäs jos vusuli on syntynyt ja kadonnut kuvakulmasta sivummalle. Mutta ei kuitenkaan. Tunnustelin syntyvän vasikan asentoa ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sorkat ja nenä olivat tulossa ensin, niin kuin pitääkin. Tutkimusteni perusteella päättelin että vielä menee pari tuntia. Emä oli saanut kalsiumlisäyksen illalla ja vaikutti pirteätä. Se söi heinää supistusten välissä, mikä on hyvä merkki. Komeassa kuutamossa taapersin takaisin nukkumaan.

Aamulla reipas vasikka sitten käveli Juhaa vastaan. Se siitä avustamisesta. Ei muuta kuin Unksi-emolle lämmintä juomaa ja Helunan Herätystä (se on samanlaista kuin urheilujuomat:)

Tänään vien kirkonkylän isolle mummille joulukuusen ja jatkan siivousprojektia. Mikko ja Lilli teki eilen ison osan siivouksista ja pöllyttelivät pölykoirat ulos jalottelemaan. Emme todellakaan ole mitään siivoushulluja, mutta pakko kertoa että viime viikolla joulusiivous alkoi ullakolta. Juha innostui hommaan, joten kaikenlaista rojua ja remontin aikaista jätettä kertyi traktorin peräkärryllinen vietäväksi jäteasemalle Sysmään. Siis ihan rojua, ei mitään aarteita eikä antiikkia. Sitä vaan vuosien saatossa tulee kerättyä minkä lie varalle kaikenlaista turhaa. Vai olisiko syynä se että kun ei viitsi heti viedä jotain roskiin, se jää nurkkiin. Kannattaisi kyllä heittää turhat romppeet heti pois, sillä peräkärryllinen sekajätettä maksaa 100 euroa. Nyt joulua voi viettää vaikka meidän ullakolla, jos tarkenee. Joulusiivouksen järkevyydestä oli radiossa pieni väittely, onko siinä järkeä ennen joulua vai joulun jälkeen. Minusta on mukavaa kun on puhdasta ja samalla muutettu huonekalujen paikkoja. Se antaa juhlan tuntua ja vaihtelu virkistää. Mutta ei siivouksesta pidä paineita ottaa. Jos ei itse jaksa, niin ei pidä muiltakaan vaatia. Joulu tulee vähemmälläkin. Pääasia että jokaisella on hyvä mieli ja voi viettää joulun niin kuin haluaa. Toivoisin että joulun aika olisi perheissä mukavaa yhdessäolon aikaa. Ja voi kauhistus, siivouskin voi olla sitä.

Tsemppiä mussukat

Lunta on tupsauttanut muutaman millin ja Juhan metsätöiden onneksi sää mukavasti lauhtunut. Päivä on mennyt normaalia rataa, ensin hoidettiin ja lypsettiin lehmät, sitten oli vuorossa Turbon aamulenkki juosten lumihangessa pitkin jäätä ja metsiä. Syke nousi mukavasti ja työkunto pysyy kohdallaan. Siis minä juoksin myös (turvasaappaat jalassa ja työhaalari päällä) puolipimeässä. Ei tarvitse pelätä että kukaan näkee. Tuolla ei todellakaan ole ketään joka osaisi ihmetellä asua.  Paitsi jäniksiä, hirviä ja ilves. Täällä maalla on hieno asia, että voi  hipsaista ulko-ovesta pihalle vaikka minkälaisessa kostyymissä tai ilman sitä, säästä riippuen, eikä pukeutumisella järkytä naapuria tai ohikulkijoita. He kun kulkevat ohi tai asuvat liki kilometrin päässä. 

Samalla kun minä kirmailin pitkin tanhuvia, Juha laittoin pannuhuoneen lämpiämään ja keitti maukkaan aamupuuron. Nyt isäntä on suunnistanut savotalleen ja minä aloittelen joulusiivouksia. Tänään on toisen isomummin kanssa käytävä kauppareissulla. Iltapäivällä palailemme lehmien pariin neljän tienoilla. Iltapuhteella Juha voitelee muutaman tunnin Erikin kilpasuksia. Huomenna on ekat kisat, ensimmäiset miesten sarjassa. Hiihtokilpailut ovat aivan oma maailmansa. Jossain vaiheessa kaiholla ajattelin, että kun pojat kasvavat, kilpailut jäävät. Vaan niin ei ole käynyt. Mikko on erikoistunut multisport-exreame kisoihin ja Erik hiihtää edelleen ja kilpailee lisäksi endurossa. Armeija on tuonut mukaan omat kilpailunsa.  Mutta eniten tässä jännitän Tanjan vauvan syntymistä. Oi ihme sentään, kuka pieni pipana siltä onkaan tulossa!! Kyllä elämä on mielenkiintoista!

Yhtäkään päivää en antaisi pois. Toki monta ikävää ja surullista asiaa on eletty, mutta ne päivät vain kirkastavat elämän ainutlaatuisuuden. Mikä parasta, jokaisena hetkenä voin luottaa siihen että Jumala pitää huolta 24 tuntia vrk. Vaikeat asiat on eletty miltein huomaamatta Hänen kanssaan. Sitten jälkeenpäin tajuttu että katos joo, tässähän oli Isommat Näpit apuna. Itse ei oltais osattu tai jaksettu tai mitä milloinkin. Näin se menee.

Talvea pitää

Juha-isäntä totesi aamulla lämpömittariin katsoessaan, että eiköhän mennä takaisin peiton alle lämpimään. (-20) Kuulosti järkevältä vaihtoehdolta. Mutta lehmät kutsuivat. Ja meillähän on lyhyt työmatka :) Ei tarvitse lämmittää autoa, eikä kääriytyä turkkiin ja huopikkaisiin, senkus saapastelemme pihan läpi ja ihastelemme pakkastaivasta mennessämme. No, ei se ihan noin romanttista oikeasti ole. Aamuherätys on aina vaikea, vaikka tätä on jo harjoiteltu reilusti yli 30 vuotta, ja jotenkin herättiin jo ennen omien lehmien lypsyä, toiselle työpaikalle ja sitä ennen kouluun.  Varsinkin kouluun herääminen oli rankkaa, se on pakko myöntää. En yhtään kadehdi teitä koululaiset. Mutta kohta teillä alkaa joululoma! Jippii! Koulu itse on ihan JEES! Sen on oltava. Jos ei ole, niin tee siitä JEES. Se on sinusta kiinni.

Nyt meidät on rokotettu influenssaa vastaan. Tässä hommassa ei voi sairastaa jotain joka vie petiin viikoksi, tai jopa kahdeksi. Lomittajien saanti flunssan takia on hyvin epätodennäköistä. Minusta rokotusten ottaminen on kansalaisvelvollisuus. Kuten äänestäminen. Enpä ainakaan ole taudinlevittäjä. Se että rokote itsessään on riski, on pienempi paha kuin itse influenssa, joista aiempien kokomusten  mukaan en ikinä selvinnyt lepäämällä ja juomalla kuumaa. Toipuminen vei lähes kuukauden, antibiooteilla höystettynäkin.  Rokote ei ollut kallis investointi. Tk:sta repepti ja apteekkiin!

Tänään on aika paistaa joulutorttuja ja karjalanpiirakoita. Pian talon täyttää leipomusten tuoksu ja leivinuunin lämpö. Joulussa on parasta sen valmistelu ja suunnittelu, vaikka pienellä kiireellä. Joulu on Jeesuksen synttärijuhla, joten sitä suuremmalla syyllä haluan valmistella joulua. Eikä sitä tiedä vaikka saisimme juhlia Onnin pikkusisaruksen 0 v.-synttäreitä siinä ohessa. Monenlaista jännitystä on siis ilmassa näin joulun alla.

Kaikenlaista

Aamupäiväntyöt navetalla on tehty ja kahvit juotu. Juha on suunnistanut metsään. Pientä sählinkiä olen pitänyt yllä ja etsinyt muutamaa piiloutunutta id-numeroa. Ne löytyi mutta niihin kuuluvia salasanoja ei. Voi ei, miksi pitää olla joka juttuun omat numerot! Tiedän kyllä miksi, mutta numerolitaniat ovat turhauttavia, vallankin jos ne unohtaa tai kadottaa. Joskus jopa kaipaan niitä aikoja kun kotitietokonetta ei oltu edes keksitty ja laskut käytiin kiltisti maksamassa pankissa. Samalla rupateltiin kuulumiset pankkineitien kanssa. Nyt on oltava  postimyyntiliikkeisiinkin käyttäjätunnukset ja salasanat. Sitä minä en ymmärrä.

Itsenäisyyspäivänä Onni 2 v. järjesti sydämmen tykytystä. Hän kävi Juha -papan kanssa isopappaa ja -mummoa katsomassa. Vikkelä kun on, niin huomasi Sirkka-mummon lääkemukin. Nesteenpoistolääkkeen hän ehti nielaisemaan, ennen kuin huomasivat. Siinä sitten Tanja-äiti soitteli hädissään ensiapuun ja kyseli mitä tehdään. Onni ei itse ollut moksiskaan vaan popsi pipareita ja omenenoita palanpainikkeeksi. Juha-pappa juotti hänelle mehua. Loppujen lopuksi mitään kauheaa ei tapahtunut. Päinvastoin, Onni oli vallan pirteää poikaa. Ehkä vähän janoinen, sillä kun olin tiskaamassa hän tuli apumieheksi ja halusi samalla juoda mukilla vettä hanasta. Pissiä kyllä tuli runsaasti. Elikkä siitä opimme että pillerit piiloon.

Ohessa nopeita kahden suupalan kahvipipposia. Keksejä, joiden päälle jotain hyvää Hovi-juustoa, mantelirakeita ja pakastimesta marjoja. Joululeipomisia olisi pikkuhiljaa tehtävä. Tanja leipoi itsenäisyyspäivänä herkullisia luumu-suklaarae cookieita. Niin hyviä, että ei ne taida jouluun riittää.

Onnea Itsenäinen Suomi!

Meidän maa

Niin meidän on tää meidän maa,
min harjanteilta me näämme,
nuo kylät, nuo vainiot, rannat, veet,
nuo metsäin siintävät taipaleet,
tää kirkas yö yli päämme,
tää kirkas yö yli päämme.

Se on untemme maa,
se on riemumme maa,
mi on liittynyt elämäämme,
miss usein, kun myrsky jo meidät kaas,
nous toivo ja nosteli lippua taas;
se on Suomi, min suojaksi jäämme
se on Suomi, min suojaksi jäämme   (Valter Juva)

Ilveksen jäljet

Taas tuli vastaan jotain mielenkiintoista aamulenkillä. Ilves oli käynyt kiertämässä meidän venerannasta oman lenkkinsä ja suunnistanut Huhtsaareen päin. Kuva on vähän hämärä, hämärää kun oli. Tassun lähikuvasta en pienellä kameralla saanut tarkkaa. Kokoa tassuilla oli reilut 10 cm, mutta koska se oli tallustellut liukkaalla jäällä voi otuksen varpaat olla niin levällään kuin mahdollista, joten eläimen kokoa ei voi päätellä. Anturan takaosa oli epäsymmetrinen, ei niin siisti kuin kissalla. Jälki oli kissantassumaisen pyöreä. Ilveksistä on tällä alueella runsaasti havaintoja, sillä niiden herkkua eli jäniksiä on runsaasti. Keväällä onnistuin näkemään tupsukorvan ollessani istuttamassa kuusentaimia. Se loikkasi tuulen  puolelta isolle kivelle istutusaukon reunalla. Kiven takana oli tiukkaa nuorta kuusikkoa, joten mirri ei huomannut minua ajoissa. Muutama sekunti toisiamme katselimme ja sitten se äänettömästi liukui takaisin kiven taakse ja häipyi ilman risahdustakaan. Että kyllä maalla on mukavaa. Kun pitää silmät auki, niin aina näkee jotain mielenkiintoista. Harvoin vain on kamera mukana.

Vanhan riihen ohi kulkiessa tuli monta mukavaa kesäistä muistoa mieleen. Riihi toimi alkuperäisessä virassaan ties kuinka kauan. Siellä sukupolvi toisensa jälkeen kuivasi tilan viljat. Riihi lämmitettiin sisäänlämpiävällä uunilla ja  lyhteet kuivuivat orsilla. Puiminen oli lihastyötä. Jyvät irroitettiin lyhteitä seiniin hakkaamalla ja lattialla oljista vielä viimeiset jyvät puuvarstoilla. Oljista tehtiin patjoja ja muuta mukavaa. On riihellä synkkiäkin muistoja, sillä entisinä aikoina vainajat vietiin riiheen tai savusaunaan odottamaan hautauspäivää. Tilan vanha savusauna on purettu vuosia sitten.

Myöhemmällä ajalla riihi on ollut lasten leirikirkkona ja tilan museona. Rantahakalassa pidettiin Heinolan , Sysmän ja Hartolan helluntaisrk.n yhteisiä lastenleirejä kymmeniä vuosia. Leirikirkko oli mieleenpainuva kokemus. Oli monenmoista lasten järkkäämää ohjelmaa ja näytelmää. Reipas laulu kuului tyveninä iltoina kauas järvelle ja Särkilahden kylälle asti. Siitä ei kyllä kaikki tykänneet. Riihessä on pidetty usean eri seurakunnan seuroja sulassa sovussa ja siellä ovat kokoontuneet myös saksalaiset leiriläiset ja muitakin ryhmiä etsimässä kokemuksia. Moni iso ja pieni ihminen on saanut tummassa riihessä kohdata Vapahtajan ja eheytyä. Kertoa hiljaa Herralle elämänsä suruja tai iloita uudesta elämästä ja uusista mahdollisuuksista. Meillä on loputtomien mahdollisuuksien Jumala, kun sen vain oivaltaisimme.Sillä siinä missä meidän mahdollisuudet ja voimat loppuu, siinä Jumalan mahikset vasta alkaa. Tällä vuosituhannella lastenleirit ovat siirtyneet leirikeskuksiin mukavuuksien äärelle ja telttaleirit nokipannuineen ovat historiaa. Leirikirkko on hiljentynyt, ainakin toistaiseksi. Mutta tiedän että sadat meillä leireilleet  muistelevat lämmöllä Rantahakalan leirejä.

Pikku sonnit autoajelulle

Tänään sonnipojat lähtivät autoilemaan naapurikylälle.  Siellä ne saavat kasvaa  isoiksi sonneiksi Eeron hyvässä hoidossa ja huolenpidossa.

Pienin sonni jäi vielä kotinavettaan kasvamaan vähän kokoa ja juomaan loput juustomaidot. Viikon päästä sekin saa uusia kavereita Eeron sonnilasta. Nyt pääsemme siirtämään lähteneiden tilalle uusia vasikoita ja pesemään tyhjiä karsinoita uusia asukkaita varten. Tässä kuussa syntyy vielä 3 ja tammikuussa on odotettavissa n. 8 uutta vasikkaveijaria. Että vilskettä riittää sillä rintamalla. 

Kuvassa tyttöporukka odottaa ruokintapaikalla säilörehua ja rapsutuksia.

Lunta sataa. Se tietää tilan tontulle puuhaa. Nyt on lähdettävä kirkonkylälle täydentämään meidän ihmisten muonavarastoja viikonlopuksi. Saa nähdä ketä perheestämme kotiutuu itsenäisyyspäivän viettoon :)

Joulua kohti

Tallitonttu Teuvon jouluvalmistelut ovat alkaneet. Niitä voit seurata joulukalenterista ihan ilmaatteks. Ihmeekseni yli 150 katsojaa on käynyt Teuvon touhuja kurkkaamassa. Tämä on tyyliin vanhanajan kalenteri, josta löytyy uusi kuva joka päivä. Toivottavasti Teuvo tuo piristystä kaikenikäisten joulunodotukseen. Ainakin tontun touhut ovat vähän erilaisia kuin kaupunkitonttujen. Pitäkää hyvänänne :)

Tänään oli jälleen paperin pyöritys -päivä. Yhtäköyttä -hankkeen tiimoilta oli neljän hengen ryhmä suunnittelemassa lomakkeita lomaoikeutettujen maatalousyrittäjien tulevaisuuden ratoksi. Niinkuin täytettäviä lomakkeita ei vielä olisi riittävästi nykyäänkin. Minun on myönnettävä että joskus ennen ajanlaskun alkua suorittamani sihteeri-merkonomin tutkinto ei ole mennyt hukkaan. Olisi pitänyt sen lisäksi opiskella eläinlääkäriksi, sairaanhoitajaksi, metsätalousinsinööriksi, suurtalouskokiksi ja vähintään agronomiksi. Suunnitteella olevan lomakkeen tulisi palvella kaikenlaisia tiloja - pieniä, suuria, vanhanaikaisia ja moderneja. Siksi he olivat tällaisella keskivertotilalla. Matka jatkui toisille tiloille etsimään uusia ihmeitä ja täytettäviä kohtia lomakkeisiin.

Ensin teimme olosuhdekartoitusta. Kierreltiin ympäri navettaa, varastoja, maitohuonetta yms. Ihmeteltiin eri laitteita ja niiden toimintaa sekä mahdollisia vaaratekijöitä kaikissa työvaiheissa. Lehmiä ja vasikoita katseltiin. Mietimme tilamme työohjeita. Tutkittiin valokatkaisimien paikkoja. Suunniteltiin parannusideoita. On mielenkiintoista katsella omaa työpaikkaa toisen ihmisen silmin. Se on valaisevaa ja hyödyllistä. Vanhoja rakennuksia ei kannata kovin kummoiseen muotoon muovata, mutta toimivampia ratkaisuja voi löytyä näihin raameihin. Tärkeää on että eläimillä on hyvä olla mutta yhtä tärkeää on että työntekijän ei tarvitse pelätä esim. viallisia laitteita tai putoamista lietekaivoon. Tämän tiimin tavoitteena oli että lomittajilla olisi hyvä olla ja siihen pyrimme.

Juha oli mielipuuhassaan - mötkäyttelemässä tukkeja tantereeseen. Hän häipyi vähin äänin kun em. hankkeen rouvajoukkue ilmaantui papereineen. Se oli viisas veto!